Se syntyi joskus huhtikuun puolivälissä kuluvaa vuotta.
Väritykseltään se oli samankaltainen kuin muutkin pesu-
een jäsenet. Tumma selkäpii oli ehkä erottavin tunto-
merkki.
Lapsuus kului onnellisissa merkeissä, siitä alkaen kun sen
silmät avautuivat ja se ymmärsi näkemäänsä; äitinsä, viisi
sisarustaan ja harvemmin pesällä vierailevan isänsä.
Näinhän se yleensä elukoilla on, ei inimisen huolia.
Äkkiä se oppi tuntemaan varikset, korpit ja muutkin len-
tävät otukset. Samoihin aikoihin sille tuli tutuksi myös öi-
seen aikaan ääntelevät oliot. Naapurivitelikössä naukuva
lapinpöllö ja kallionkielekkeelle hartiapankkikaksiotaan
puuhasteleva huuhkaja.
Huomiota ja yllätyshyökkäyksiä vaille eivät jääneet myös-
kään hömö- ja kuusitiaiset, jotka pihistivät pennuista elon
tuoksinnassa irtoavaa pennun karvaa.
Mikäpä siinä oli olellessa, herkullisten tuoreitten eväit-
ten täyttäessä vatsaa. Päivät kuluivat nahistelussa tois-
ten sisarten kanssa. Emoa kumutettiin usein sietokyvyn
rajoille saakka. Sitä kiskottiin ja vanutettiin turkista
ja raajoista. Välillä taisteltiin nisistä ja kun sitten nahis-
telu kiihtyi yli kärsimyksen pisteen, emo antoi vunukoille
huomautuksen tassullaan.
Ei siinä juuri lastensuojeluviranomaisilla sanottavaa kum-
memmin löytynyt.
Juhannuksen tienoilla alkoi esileikkikoulu, Ukko-hukka
alkoi kantaa kentälle vielä henkihieverissä potkiskelevia
myyriä, hiiriä ja muitakin pikkueläviä.
Joutuisasti siinä kuluivat auringon omistamat kesäpäivät.
hiipimistä, väijymistä, kärsivällisyytä ja hyökkäämistä
harjoitellessa.
kotoa tutkimus- ja koulutusretkille. Jäniksenpojat ja
kanalintujen poikaset olivat siinä koossa, että ne jo kar-
kuun pyristelivät, eivät piilleet. Niinpä niitä sopi pentujen
hätyytellä, vaikkei saalista juuri tullutkaan, ellei kohdalle
sattunut joku vaivautunut.
Loppukesä ja syksykin pitkälle, kului sitten ryhmätyös-
kentelyn taitoja hioessa. Tulostakin alkoi syntyä.
ja tahkottiin yömyöhäselle. Huolestuneita katseita luotiin
ikkunaverhon raosta pihapiiriin. Puhuttiin kuiskaamalla.
Lapsia kovisteltiin olemaan kilttinä taikka muuten "Hukka
tulee ja vie!"
Eteisiin varattiin polttopuita piirityksen varalta, juotavaa
oli varattu porstuaan useampi ämpäri ja saavillinen sekä
kaikki ylettyvät pänikät.
Akut oli laattu sähkökatkon varalta ja jahtivoudilta oli
kiertänyt kapula mies miehelle, että nelirattaisten tankit
on syytä pitää täysinä ihan vaan kaiken hulavatun varalta.
"Eihän sitä koskaan tiedä, mitä ne pirut keksii."
Jahtivouti itse kiersi talosta taloon tarkistamassa, että
kuivamuonaa ja säilykkeitä oli jokaisella varattuna riit-
tävästi pitemmänkin piirityksen varalta.
Hirvenammuntalavat oli haettu traktoripelillä pihoihin ja
varustettu terva-astioilla, mahdollista yllättävää merkin-
antotarvetta varten. Köyhemmille hyväksyttiin samaan
tarkoitukseen kurkkupurkkiin jäteöljyä viitisen litraa
laskettuna.
Kaikki oli valmiina.
Muutamia päiviä siinä vielä sitten kului, kaamoksen ja pelon
atmosfäärin painostaessa hartioita.
Marraskuun 17. päivänä helpotti. Lopultakin maa- ja metsä-
talousministeriö, tuo järkeä tursuava valtionelin myönsi poik-
keusluvan 8 suden lauman tappamiseen tahi eliminointiin Suo-
mussalmen pitäjän Hallan paliskunnassa.
Tuskaisa odottelu vihdoin päättyi ja kertatuliaseilla ras-
kaasti vahvistettu kolonna suori motittamaan hukka-
laumaa pitkin Kainuun korpia ja selekosia.
Susi-Kallen lailla möyrivät miehet korvessa kuka hammas-
ta purren kuka hikea ilmoille lykäten.
Ei tullut tulosta. Ei luovuttanut Ukko-Ylijumala lapsiaan
inimisten alttarille. Tapion käski hukat turvaan karkottaa.
Katkerana istuu nyt vitutuksen täyttämä mies kannolla.
Pyyhkii hikeä otsaltaan, turauttaa sieraimet puhtoisiksi
ja toteaa hukkaan menneestä hukkajahdista:
"Lupa tuli saatana liijan myöhään, suet peäsivät livah-
tammaan sitä ootellessa etelään, Ristijärvelle, jonne
tämä pyyntilupa ei ennää ulotu. Perkele!"
Unohtu muuten näköjänsä tuossa alussa sanoa, että
emänsä antoi sille, viimeksi tulleelle, nimen Ilma.
Muut olivat Liekki, Pouta, Sanka, Reenu ja Ani-opoi.
Kaikki siis elossa vielä. Näillä näkymin.
Jälkikirjoitus.
Siitä emojen opettamisesta! Riista- ja kalatalouden tutki-
muslaitoksen petotutkija Ilpo Kojola toteaa jossakin haas-
tattelussa:
"Kahdeksan suden lauma on niin tehokas saalistaja,
ettei poroilla ole mitään mahdollisuutta selviytyä".
Nooh! Paristasadastatuhannesta porosta osa kuuluu
ihan jo luonnostaankin susille.
Ja mitäpä tuota aikuiset miehet itkemään? Valtio ja
EU ne porovahingot maksaa. Niistäkin poroista, joita
ei edes ole ollut ikinä ehkä olemassakaan.
Osota hoinene
Kommentit