...teii tuuu juuu...
Markiisi Joku de Muuan, eräs wanhan liiton tuttavistani,
on ottanut loistavaksi poluksi omien syntymäpäiviensä
järjestämisen sekä viettelemisen.
Kutsu tähän ilon juhlaan saapui Poste Restanteeni erin-
omaisen hyvissä ajoin. Parisen viikkoa oli läystäkkeessä
annettu minulle aikaa miettiä ja harkita. Lahjaani kai?
Luvassa oli kaikkea "hyvää". Tällä haavaa 50v-merkki-
päivän varjolla.
Useimmat tutuistani ovat kyllä jo luopuneet toivosta
minun suhteeni ja säästävät kortin ja postimaksun.
Fixua!
En ole oikein ikuna ollut innostunut viettämään kenenkään
syntymä- en kuolemajuhlia. Jos nyt ei aivan pojanhulmina,
toisten tuulten viemänä, sattuneita osallistumisia oteta
lukuun.
Kaikki viimeisetkin intohimot ikäjuhlintaan ovat hiipuneet
niiden kaupallisen syyllistämisen lisääntyessä.
Samoin on tulevan ISÄNPÄIVÄn suhteen. Ei viattomien
lasten päiväkään saa minua avaamaan kukkaroni nyörejä
kaupustelijoille. Minutko saisi joku kynttiläkauppias muka
kiikuttamaan kynttilöitä lahjaksi wanhoillepiioille? Kyntti-
länpäivänä.
Susirahjana elän sellaista älyllistä itseriittoisuutta, että
päätän itse, milloin, kenelle ja millaisen lahjan annan.
Voi Suuri Henki!
Jospa ensi maanantaina ihmiset viimeinkin havahtuisivat
ruususen unestaan ja hoksaisivat, että heidän tunteella
ja hyvällä tahdollaan ostamansa kalliit isänlahjat ovat sil-
loin tarjouksessa polkuhinnalla, puoleen hintaan!
Epeveeno'e (Maistuu hyvälle)
Määrätietoisesti vastasin näin ollen tälle oman elämänsä
sankarille manuaalisesti:
"Ei ole syytä inimisen kaltaisen eläimen lainkaan juhlia sitä,
että joku on viitsinyt elää ja olla 50, 60 tai ?? vuotta.
Sitä paitsi ansio hänen syntymästään kuuluu ensisijaisesti
hänen vanhemmilleen, hyvin usein sattumalle, joskus jopa
vahingolle."
Nähtävästi loukkasin, sillä vaikka vuosia on hänelle kerty-
nytkin, niin ei sentään älyä aivan 50 kertaisesti.
Hyvin todennäköisesti. Sillä siellä päässä on oltu kovin
hiljaa sittemmin.
Osota hoinene
Kommentit