Warhaisimmat muistot kulkurakkineista ulottuvat aina
kauas hamaan, toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan.
kauas hamaan, toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan.
Mystinen Jaguar oli tuon syntisen vekottimen nimi,
muorin pyörän, jolla hän kauppa- ja marjareissut
toimitteli. Ja muutkin tietty.
Syntinen sikälikkin, että maaseudullahan ei polkupyörän
tullessa esille, kaikin paikoin katsottu oikein soveliaaksi
naisen nousta satulaan, niin kuin ei joissain ahtaammissa
päissä hevoisenkaan selkään.
tullessa esille, kaikin paikoin katsottu oikein soveliaaksi
naisen nousta satulaan, niin kuin ei joissain ahtaammissa
päissä hevoisenkaan selkään.
Epäluuloisia olivat tietenkin uroot jotka mies-
lääkäreiltä saivat tieteellistä tukea perusteil-
leen. Sekä uskovaiset wanhatpiiat.
lääkäreiltä saivat tieteellistä tukea perusteil-
leen. Sekä uskovaiset wanhatpiiat.
Eikä tässä ole kuin vajaa kuukausi kun radion kontakti-
ohjelmassa joku miehen raato innokkaasti koetti kovin
tieteelliseltä pohjalta liittää yhteen pikkutyttöjen rat-
sastuswimman, murrosiän ja orastavan naiseuden toi-
siinsa.
ohjelmassa joku miehen raato innokkaasti koetti kovin
tieteelliseltä pohjalta liittää yhteen pikkutyttöjen rat-
sastuswimman, murrosiän ja orastavan naiseuden toi-
siinsa.
Meikäläinen wanha raato muistaa kuinka polkupyörissä
oli hienot nahkasatulat hoito-ohjeineen. Naisille naisten
satulat, miehille miesten. Naisten pyörät erotti jo siitä
että takarapasuojassa oli hameverkko, josko ei jostain
syystä erottanut miestenpyörän tankoa.
Heh - sukupuoliroolit oli tiukasti ruuvattu pyöriin.
Itselläni ensimmäinen kosketus vekottimeen tuli jo
hyvin varhain, en edes muista muuten kuin muorin
kertomana, mutta puolitoistavuotiaana minut oli jo
kuulemma istutettu siihen ohjaustankoon kiinnitet-
tävään häkkiin. Nykysin kai jo sosiaalitoimi Manner-
heimin tuella kävisi täydeltä laidalta hyökkäykseen
jos jonkun aikuisen näkisi ainokaistaan sillä keinoin
kuljettavan.
hyvin varhain, en edes muista muuten kuin muorin
kertomana, mutta puolitoistavuotiaana minut oli jo
kuulemma istutettu siihen ohjaustankoon kiinnitet-
tävään häkkiin. Nykysin kai jo sosiaalitoimi Manner-
heimin tuella kävisi täydeltä laidalta hyökkäykseen
jos jonkun aikuisen näkisi ainokaistaan sillä keinoin
kuljettavan.
Seuraava loikka olikin sitten omatoiminen tutustuminen
Jaguaarin kaikkiin saloihin, vauhdin viehätykseen, ojaan,
soraan, kiviin, pusikkoihin ja alamäkiin ja sitten....
Jaguaarin kaikkiin saloihin, vauhdin viehätykseen, ojaan,
soraan, kiviin, pusikkoihin ja alamäkiin ja sitten....
...vihonviimeksi Jaguaarin jarruihin jotka
tulivatkin tyystin yllätyksenä.
tulivatkin tyystin yllätyksenä.
Kukaan ei ollut ilmaisut minkäänlaisella kielellä tai
eleellä, että polkupyörissä olisi jarrut. Puhumatta-
kaan että olisi kertonut mitä koko sana tarkoittaa
ja miten yleensä jarrutetaan.
eleellä, että polkupyörissä olisi jarrut. Puhumatta-
kaan että olisi kertonut mitä koko sana tarkoittaa
ja miten yleensä jarrutetaan.
Meillä vunukoilla oli vain yksi tapa, viilettää jalkaa
maassa, kiven ja kantojen seassa. Ja siksi kintut
oli sinimustankeltasen kirjavia rupisia joten kuten
takajalaksi tunnistettavissa ankaran jalkoin pyyk-
käyksen jälkeen. Useimmilla oli kaiken kukkuraksi
lisäksi upeat Variksen saappaat.
maassa, kiven ja kantojen seassa. Ja siksi kintut
oli sinimustankeltasen kirjavia rupisia joten kuten
takajalaksi tunnistettavissa ankaran jalkoin pyyk-
käyksen jälkeen. Useimmilla oli kaiken kukkuraksi
lisäksi upeat Variksen saappaat.
Hommahan meni siihen malliin että, hät'hätää
satulan korkunen nappula työnsi luvatta huos-
taan otetun Jaguaarin vastamäkeen. Väänteli
etupyörän alamäen suuntaan, taiteili jalkansa
mutkan yli polkimelle, potkaisi toisella vauhtia.
Ja siinä mentiin, omin nokin ensi kerta, liiterin
seinä väistäen pihlaja-aitaan.
satulan korkunen nappula työnsi luvatta huos-
taan otetun Jaguaarin vastamäkeen. Väänteli
etupyörän alamäen suuntaan, taiteili jalkansa
mutkan yli polkimelle, potkaisi toisella vauhtia.
Ja siinä mentiin, omin nokin ensi kerta, liiterin
seinä väistäen pihlaja-aitaan.
Viikon harjottelulla opin sentään tasapainon
ja kun jalat alkoivat kihnuttaa polkimilla niin
menohan helpottui kovasti ja tuli vakavuutta
ajonhallintaan. Ilman tietokonetta.
ja kun jalat alkoivat kihnuttaa polkimilla niin
menohan helpottui kovasti ja tuli vakavuutta
ajonhallintaan. Ilman tietokonetta.
Kun seissaalta ajaminen alkoi kyllästyttää, joku keksi
että sahataan lautaan lovet ja laitetaan se mutkaisen
rungon väliin istuimeksi. YEP! Toimi kuin suutarin näppi.
että sahataan lautaan lovet ja laitetaan se mutkaisen
rungon väliin istuimeksi. YEP! Toimi kuin suutarin näppi.
Ajomatkat pitenivät ja alkoi muorin pyörän
tuunaaminen. Mukaan tuli ääni, ensin suulla
pöriseminen, sitten räpätit. Homma alkoikin
olla otettu kaikin puolin haltuun.
tuunaaminen. Mukaan tuli ääni, ensin suulla
pöriseminen, sitten räpätit. Homma alkoikin
olla otettu kaikin puolin haltuun.
Seuraavalla kuulla wimmattu harjoittelu isän
runkopyörällä rungon välistä ja sitten alkoikin
hirveä ruinaus omasta pyörästä.
Että tältä pohjalta.
runkopyörällä rungon välistä ja sitten alkoikin
hirveä ruinaus omasta pyörästä.
Että tältä pohjalta.
Muutama vuosi siinä sitten pyöräiltiin vauhdin huumassa.
Milloin minnekkin, tiellä ja jäällä, kunnes sitten tyttöjä
alettiin katsoa ja vehata sillä silmällä. Vaikkei me mitään
asioista tiedettykään.
Yksi Häkkisen Jussi kuljetteli tyttöjä mustalla
Opel Kapitänillä alvariinsa ja niinpäs me sitten
kerran yhden Hanskin kanssa lähättäydyimme
Jussin ooppelin takapoksiin kun kuultiin kun se
tinkas yhtä Raunia kyytiinsä. Lopulta tuo suostui.
Opel Kapitänillä alvariinsa ja niinpäs me sitten
kerran yhden Hanskin kanssa lähättäydyimme
Jussin ooppelin takapoksiin kun kuultiin kun se
tinkas yhtä Raunia kyytiinsä. Lopulta tuo suostui.
Se ajaa kolisteli jonnekkin Hiiteen, eihän me nähty.
Lopuksi vain alkoi Kapitääni keikkua, elikkä jollakin
syrjätiellä varmaan olimma.
Lopuksi vain alkoi Kapitääni keikkua, elikkä jollakin
syrjätiellä varmaan olimma.
Auto pysähtyi ja kuulimme peräkonttiin
saakka kun Jussi sano Raunille:
"Annatko vai käveletkö?!"
saakka kun Jussi sano Raunille:
"Annatko vai käveletkö?!"
No siihen Rauni sähähtäen kuin kissa: "Elä vain luule!"
Samassa nousi ulos ja lompsautti ovenkin hyvin kiinni.
Oikein hyvin pani kiinni. Meillä soi korvissa pelti.
Samassa nousi ulos ja lompsautti ovenkin hyvin kiinni.
Oikein hyvin pani kiinni. Meillä soi korvissa pelti.
Kuultiin vielä ihan ilmaseksi kun Jussi mainitsi itsekseen
kovaan ääneen niitä sanoja - juuri niitä sanoja, mitä mei-
dän oli kielletty sanomasta, ajattelemasta ja kuulemas-
takin.
kovaan ääneen niitä sanoja - juuri niitä sanoja, mitä mei-
dän oli kielletty sanomasta, ajattelemasta ja kuulemas-
takin.
Se pisti Ooppelin pörisemaan ja kaarteli sataaviittä-
kymppiä kotiinsa vissiin. Kun hiljeni, me keploteltiin
itsemme pois sieltä poksista. Viisastuneina.
kymppiä kotiinsa vissiin. Kun hiljeni, me keploteltiin
itsemme pois sieltä poksista. Viisastuneina.
Yhtenä iltana minä sitten kysyin naapurin Sirpalta,
että lähtiskö ajeleen minun takariksille.
Katsoi minuun silmiin, räpytteli ja kaivoi varpaallaan
hiekkaa, otti sormen pois nokastaan ja lupasi lähteä.
että lähtiskö ajeleen minun takariksille.
Katsoi minuun silmiin, räpytteli ja kaivoi varpaallaan
hiekkaa, otti sormen pois nokastaan ja lupasi lähteä.
Niinpä kamusi riksille ja minä läksin paahtaan Haapa-
lahteen päin. Moniaan kilometrin ynnä sitten rantaan.
Siellä pistin pyörän nojalleen koivuun ja käännyin si-
tä päin ja kysyin: "Annatko vai käveletkö?!"
Ei se miettiny pahkeinen yhtään, sanoa paukautti
suoraan päin näköä: "Annan - Annan tietysti!"
suoraan päin näköä: "Annan - Annan tietysti!"
ZIZZOZ! Että harmitti! Lopulta päätin olla reilu
kun muita poikia ei ollut näkemässä. Sanoin:
"No hyvä on! Ota sinä pyörä, minä sitte kävelen!"
kun muita poikia ei ollut näkemässä. Sanoin:
"No hyvä on! Ota sinä pyörä, minä sitte kävelen!"
....
Kommentit