Eno on tyyni ja vakaa, jakaa mahtinsa tasaiseen tahtiin,
monille elämän olollaan takaa.
Nyt onnesta paisunut kymi vaisu.
lipuu verkkaan myötämäkeen, ilman jymyä rymyä.
Tekee vaikutuksen äyräällä vartovaan väkeen.
Saa aikaan hereän mielessä herkän säkeen.
Ajaa kasvoille hymyä.
Ei virralla hoppua, ajasta vedellä pulaa, ei loppua.
Tärkeintä että on sulaa.
Aivan varmasti ehtii perille merille syksyyn mennessä.
Silloin jo tavoittaa aavan ulapan yksinäisen laivan.
Muutama pyörre sinne tänne, kuka akanvirtoja laskee?
Muinoin tehdyn sopimuksen mukaan,
vuon on noudatettava painovoiman sääntöjä
ja suoltua myötäsukaan.
Juoksun vapauduttua jäästä
on verkon päästä irronnut koho karannut,
hypännyt märän vietäväksi vietävä.
Ainut inhimillinen tekijä
ja herättää heti torkkuvan kalastajan piilevät vainut.
Kommentit