1200952.jpg

Juuri kun me  olemme saaneet  tukittua  viimeisetkin
herkullisen sianlihan riekaleet kitaamme ja tonkineet
hampaanraot virallisen hammaslääkäriliiton suosituk-
sen mukaisesti vuollulla hammastikulla...

...toki mieluummin hammaslangalla.  Se on parempi ja
kallimpikin.  Sitä käyttää  yhdeksän  hammaslääkäriä
kymmenestä mikäli laskunkirjoittamiselta ehtivät.

Ja sitten tämä meidän Perjantaipakinatoimiston
naispomo ohjaa meidät uusiokirjoittamaan koko-
naisesta herkkupöydästä täynnään sianlihaa, niin
ihanaa että kuvassa  oleva myyjätypy  on onnes-
sansa kuukahtanut työnsä ääreen.

Harvalle  työntekijälle  sallitaan nykyhektiikassa, että
hän saa huoletta  ottaa tirsat tiskillä.  Siunausta toivon
minä tämän  käytännön yleistymiselle  näin uskonnotto-
manakin,  sekä  toivon  yleisen  laiskuuden  tarttumista
koko surkeaan kulutuskulttuuriimme. Laiska se ei töitä
kaipaa, sanoo Piispakin.
Kyllä työtä voi katsoa, mutta ei siihen kannata koskea.


Ilman sen  kummempaa  aasinsiltaprjektia  siirryn
mukavaan muistoon lapsuudessani. Tuollainen tori-
pöytä  kun on  vielä  muistikuvissani  ilman isompaa
tönkämistä.


Vaikka tämä lapsuudensankari ei polttanut riinpiis-
sinnorttia vaan  filtteritöntä pitkää Pall Mall'a eri-
hyvin, häneen luotettiin myös pitäjän ulkopuolella.

Ne jotka ovat sattuneet luomaan silmänsä näihin
perjantain juttuihin saattavat hämärästi muistaa
muutaman tarinan mainiosta  jo Manalan majoille
siirtyneestä kunnanlääkäri Rossista.

Marrasmarkkinoiden aikoihin 60-luvun Joensuussa
torille saapui maakunnan väkeä ja isäntiä myymään
maataloustuotteitaan torille.

Jollakin  sellaisella kauppareissulla tapasivat kaksi
syntymästään  mykkinä ollutta  kaverusta  pitkästä
aikaa toisensa. Toinen asusteli toisella laidalla maa-
kuntaa, toinen toisella.  Molemmat tutustuneet jos-
sakin vaivaistenkoulutuksessa 50-luvulla.

Aarne, näistä se  jonka muistan,  innostui kovin ja alkoi
kiivaasti viittomaan iloisena  tapaamisen johdosta ja oli
lentää ihmetyksestä persuksilleen kun Arhibald puhui-
kin ihan selvällä suomenkielellä suomea.

Arhibald kertoi  että hän oli  appiukoltaan kuullut
eräästä kunnanlääkäristä  joka hoiteli näitä puhe-
terapeutin  hommia  ihan sivutöinään,  vaikka koko
ammatin  keksimiseen  kuluisi vielä  noin parikym-
mentä vuotta.

Aarnella syttyi palo silmissä ja hän viittoili kiihkeästi
tuttunsa taholle,  ilmaisten hyvin runsaan kiinnostuk-
sensa asiaan, mikäli se nyt vain suinkin ylipäänsä olisi
jotenkin mahdollista.

Arhibald totesi  että tokihan se on mahdollista.
Kaivoi lopmsastaan paperilippusen yhteystietoi-
neen ja ojensi Aarnelle.

Ostelivat molemmat sitten  ostoksensa porukalla.
Molemmille  pakattiin viisi  naulaa  sekä vesi- että
Viipurinrinkeleitä,  savusaunassa hetekan pohjalla
kypsynyttä sianpalvia, toiselle leiviskä, toiselle 12
naulaa.

Arhibald osti  talveksi  nelikon  tönkkösuolattuva
Puruveen  muikkuva  sekä  kampoja,  ynnä  Aarne
vielä raappahousut ja nahkakintaat. Lisäksi pake-
tillisen lujiksi tunnettuja Amiros-preservatiiveja.
Arhibald mittautti  muistaissaan  vielä 20 arsinaa
tuumaista hamppua,  kun sattui  sopivasti köyden-
punoja olemaan kojussaan.
Aarne vei pyynnöstä  naapurille  kahdet kyynäräi-
set kolmevarttiset lehmän päitset.

Erosivat ja lähtivät kumpikin teilleen.


Aarne kotonansa kaiveli  lompakostaan osokkeen
ja nimen ja lähti naapuriin Turuselle asiaa toimit-
tamaan.  Siellä saatiin  analoginen  yhteys tohtori
Rossiin. Sekä aika ensi käynnille.

Ajan täytyttyä puki juhlakampeet, nousi linjuriin
ja osautui Rossin vastaanotolle naapuripitäjään.

Kutsuttiin tapaamiselle. Sinisen savun tukkimassa
huoneessa istui  mestari  rehevänä,  Pall Mall huu-
lessa roikkuen, valkea lääkärin kaapu yllä, stetos-
kooppi kaulalla, heijastin otsalla.

Pyysi Aarnea laskemaan housut kinttuun ja asettamaan
vekottimen pöydälle. Kun toivomus oli täytetty, kopautti
refleksivasaralla kepakkoon napakasti!

Aarnella vilkkui tähtiä silmissä, hien pukkasi otsalle.
Lopulta sieltä nielun perältä, syvältä,  kuului kotva-
sen odottelun jälkeen:
aaaaAAAAAAgghhh!


Rossi nousi, kurkisti suuhun ja sanoi:
"Hyvinvinpä tuo sieltä sittä lopultahi kamusi,
vaikka meinaski ensinnä  tarttelehtia noihin
kitusiisi. Joutasi napsauttoo poikkeen nehi."

"Tulet sittä  kahen viikon piästä uuvelleen.
Opettelemma  sillon B'n,  seuraavalla  C'n.
Ja niin eeskäsin. Kyllä siusta vielä tolokun
höpöttäjän suapi!"                    OUuuoOUuaaa...
walkwolfani.gif

Herkullisen sianlihan popsimiseen pätee vain yksi
pieni muodollisuus: Ei sillä ole väliä kuinka paljon
syö oiwallista sikaa. Sillä vain on merkitystä mitä
syö possuaterioiden välillä.
Olkaa siis hyvä.