Pystyyn veistetty kouvo, lohi sylissään.
Katsoo ukkoa.
Ukko patsasta.
Patsasta katsoessa vatsasta kuuluu murinaa.
Iso on mies,
nielun koko valtava,
sielun nolla.
Väärät sfäärit sanoo kaupunkilaisukko,
ahtaa penikat kaupunkimaasturiin
ja alkaa paahtaa.
Kaartaa SUVilla kohti etelän Onnelaa.
Lopussa kiitos seisoo.
Ja kaupunkimaasturi.
Ja ukko.
Tienposkessa.
Valuttamassa viikon joululomaa penkkaan.
On palattava oravanpyörän jenkkaan.
Vain hullut jäävät tänne.
Ja kynnelle kykenettömät.
Inimiset, joiden humeettiluut ovat niin ohutta tekoa
että yksinkertaisuus kiilottaa suorastaan läpi.
Ja elämä jatkuu, vierii päättymätöntä mäkeä.
Kommentit