Housuja ylleni hämyssä ahdan, haraan tukkaa.
Löydy ei yhtä raitasukkaa peittämään paljasta nilkkaa.
Se vaivaa jos tyhjää koria tyhjää kaivaa.
Siis nyhjää silkkaa tyhjää, kiirettä pilkkaa.
Kas, siinä se - jalassa valmiina jo, kenkää vailla
ja näyttää kuin silmää mulle iskee, mokoma töppönen.
Sormella heristän, sen saappaalla ilkkumasta eristän.
Pahoja sanoja ilmaan viskon nurin niskon,
samalla saapasta jalkaani toistakin kiskon.
Kohta palttoota päälle survon,
liinan olalle heitän,
sillä avoimen kaulani peitän.
Vielä lakkia laitan
ja pian,
kaamoksen aamussa tarvon.
Ulkoilen, koiruja mulkoilen, sen ainakin niille mahdan.
Ne lumessa kyntävät, ryntäävät,
porojen perään töytäävät,
mieltäni hiertävät.
Minua kiertävät, lisää jälkiä löytävät.
On tavallinen kaamoksen aamu.
Kommentit