Kuusvitonen kulvakko kurkkii parempilaatuisen
konjakkilasin reunan takaa heleitä nuoria vuoneloita.
Kirmaavat pyrstöt pörhöllään eeskahtaalle.
Alkaa tuntua ahtaalle.
Soukkia lanteita, hentoja rentoja ranteita.
Hoikkia - pitkiä kepeitä loikkia koivilla oivilla.
Ilmavia lentoja kaarilla loivilla,
sirosti silmissä soivilla.
Somia, ei kenenkään omia;
pistävät pään pyörälle hyörimällä pyörimällä.
Tutisee parta vaarilla.
Yksinäns' jupisee.
Syntinen ajatus loikkii päässä kuin kiimainen rusakko.
Kuin hairahtunut sammakko ministerin suussa.
Kuin kielletty hedelmä Aatamin puussa.
Noissa riittäisi astumista, mutta kun työt on jo tehty.
Ehtynyt on se puoli asiasta,
täyttynyt toive, haihtunut haave houreiden mukana.
Wiime hetkellä saa tolkusta hampailla otteen
ja nielaisee takaisin. Aikaisin liian oli sujahtaa,
ääneksi salille pujahtaa.
Hymyää myhäillen mustapukuinen mies,
karkuuttaa ajatuksen, kenties - samaan syssyyn,
lataamaan uutta panosta pyssyyn.
Kommentit