Herään,
julkean - räikeän häivän, säikeen syntisen,
päivästä erään kesän unesta muistan entisen.
Suljen silmät,
takaisin itseni uinumaan suistan
ja lisää kuvia halatin helmaan kerään,
kuni virkoan täyteen terään - päätäni puistan.
Kirkkaammin tuokion onnesta muistan.
Parasta huvia.
Herätä ja nousta,
ponkaista, muistuttaa jousta,
hyöriä ja pyöriä hetki.
Tehdä retki toteen,
kohentaa tulta honkaista,
ohentaa pöystiä siivulla parilla.
Ja palata takaisin rajatilaan.
Silmät kiinni hereillä.
Nukkuen nukkumatta.
Kerkeästi alkaa miettimään viettiään:
Mikä se tänne kairaan kiskoo,
sivuun kaikesta kiireestä viskoo?
Vastaus alati nykyään vakaa:
Luonto ja hiljaisuus, kauneus, tähdet ja taivaanpiiri.
Maan ääri ja tunturit. Pohjoisen valojen heleys.
Olemisen tavaton keveys.
Kommentit