1308942.jpg
2164822.jpg
1308941.jpg

Kaukana kairan laidalla,  mutta silti vielä siedettävän
liki sivistystä, sanoisin kipurajan paremmalla puolella
heräiltiin. Warhan niin kuin aina. Hailakkainen kelmeä
lyhdyn valo  kajasti ikkunasta  kaamokseen,  jos vain
joku olisi ollut siljolla katsomassa.
Mutta kukapa siellä, jumalan selän takana  ja siitäkin
vielä risat päälle, lähes viisi kilometriä.

Aurinko  oli kolmatta  päivää  pesässään  ja kun se
huomenna  kotonsa jättäisi,  se kiihtyvällä vauhdilla
likenisi, kolmessa kuukaudessa tasoittaisi välit yön
ja päivän kanssa.  Antaisi valollaan  luonnolle wäke-
vän viestin: "Elä ja lisäänny"

190455.jpg

Ovi narahtaa  ja tumma hahmo  pujahtaa  asioilleen
rantteen kulmalle,  hemputtelee ja karauttaa pau-
kun tyveneen, pikkukireään pakkaseen. Halkopinon
raossa kärppä havahtuu, kohottaa silmäluontaan.

Ukkonen palaa sisälle aamutoimilleen. Ensitöikseen
virittelee piisitulen  ja siirtää mustakylkisen kanan
lieskojen  nuoltavaksi  ranssin reiälle.  Kiskoo valu-
pannun syrjältä keskemmä ranssia lämpeämään.

Rapistelee hämärässä tiskipöydän virkaa tekevän
kommuutin päällä  ja siivuttaa  savustetusta sian-
kyljestä tolkun siivuja  ja nakkaa  pannulle ripise-
mään.

Pannulta nouseva, paratiisin puutarhaa myötäilevä
tuoksu, sekoittuneena ujoihin tervashaikuihin joita
silloin ja tällöin tupsahtelee liesilevyn raoista, saa
inimisotuksen heräämään vaikka Tuonelan unesta.

190455.jpg

Viikko sitten mökkiin eksynyt etelän naaras ääntää
makuuksillaan, manaa kiihottavaa tuoksua,  on yhen
äkin hereillä,  kiskoo porontaljaa  häpynsä  peitoksi
ja toteaa piisin ympärillä häärivälle:
"Perkvit! Tuo on kyllä sellainen tuoksu, että vaikka
kuin kaukana Höyhensaarilla ihminen maleksisi, niin
se kyllä tukkii nokkaan ja humeettiin sekä hopusti
palauttaa mielen eineksiin. Ja suorastaan on aivan
pakko virota."

Äijä myhäilee, mukava se on raavaan miehen tuon
sorttisen  hyvälaatuisen naaraan  vierestä herätä
aamuksia varustamaan. Oikein mukava.

190455.jpg

Niin,  että niitä avaimia ei sitten löytynyt,  ei vaikka niitä
oikein  yhdessä etsittiin  kelkan ympäriltä  ja vaikka sen
mistä Hiijestä. Pirtissä riivittiin kamppeet päältä tyystin
ja tutkittiin joka sopukka mihin avaimet voisivat solua.
Ei tulosta. Niiden avainten osalta.

Parin päivän päästä hiihtelivät Ránesraggan tievalle
ja siitä naaras sai yhden tapin puhelimensa näytölle.
Näpytteli ystävälleen viestin:  "Turvassa nyt ollaan,
ei huolta,  tulen kun tulen - jos tulen.  Soitan sitten
yhteyden paratessa"

Ei äijäkään alkanut sorminäppäryyttään esitellä
vaan piti  omana tietonaan  kelkan virtajohtojen
uudelleen järjestelyn.  Maailma ei kyllä ikinä ole
kaatunut kahden hullun iloon. Etenkään onneen.

190455.jpg

Aamiainen  valmistui ajallaan  tervaksen tuoksuisessa
pirtissä, molemmat asettuivat nauttimaan tukevahkoa
atriaa, onnentyöt vaativat runsaasti energiaa,  ei siinä
tuoksinassa raksuilla ja raejuustolla pitkälle pötkitä.

Äijää huvitti  kun huomasi  nunnun  pyrkivän  vapauteen
huovanraosta, pilkisti kuin pystykorvan kirsu talriikkia.
Somasti. Ja somahan se olikin, oikein soma.

Yö haihtui hämärän tieltä  ja alkoivat  tuvan asukit
varustamaan itseään ulkotöille. Siirtyivät leikillään
tosiaan tönien ja hirahdellen ranteelle.

Sellaista menoa saattaisi sivullinen katsoa
ja tulla hyvälle tuulelle ihan muina töinään.

190455.jpg

Viikon kestänyt lounainen  liikuttaja oli varistellut
mäntyjen neulasista rusehtavan, kauttaaltaan ta-
saisen maton muutaman millin karstanteen päälle.

Satunnainen matkailija ei olisi nähnyt siinä muuta kuin
neulasia sikin  sokin hangella. Sälää joka ikävästi jar-
ruttaa suksen alla.

Yksinkertainen äijä yksinkertaisen mökin yksin-
kertaisissa olosuhteissaan  näki asian kuitenkin
niin kuin luonnossa eläjän tulee nähdä.

Ensimmäinen lumisade silottaa jo hangen pinnan hiihto-
kuntoon ja kunhan kevät tulee  ja neulasmatto paljas-
tuu,  se innostuu heti  imemään yhä kiihtyvällä voimalla
auringonenergiaa ja hanki sulaa silmissä.

Kinokset rojahtavat suoraan niille sijoilleen,
supiaisten, kontiaisten ja muunkin pikkuväen
niskaan.

Tottunut,  ahavan paahtaman ryppyisen  ihon ympäröimä
silmä näkee että nyt poroilla on edessä kintereet nirho-
va keli.  Muutaman millin karstanne  leikkaa kintut hyvin
herkästi verille. Pienelläkin liikunnalla.

Selittää asiaa  vierellä seisovalle ystävälleen.
Tämä  kurottaa  varpailleen  ja moiskauttaa
keskelle naamaria suukon kuin vain onnelliset
naaraat sen osaavat.

Elämä se vaan on.
AUOSOTA.gif