1308942.jpg
2114591.jpg
1308941.jpg

Pesin käteni viime tipassa, yhdennellätoista hetkellä.
Käteen ei olisi jäänyt höykäsen pölähdystäkään.
Istuin kuppilassa.

Luvattiin kaikki. Maat ja mannut, osuus onnesta.
Kaikkea vähintään väkitukku, takkavitallinen ainakin.
Pyydettin sen seitsemän kertaa. Ellei kahdeksankin.

Kaikki tyynni. Sanottiin: "Vedetään nyt!"
- Yhtäköyttäkö?
- Yhtäköyttä!

Yritin päästä pälkähästä,
vilkuilin hät'hätää, eeskahtaalle, läpeensä tyhjää.
Käsitin että pitkässä juoksussa
siitä ei tule hullua hurskaampaa.

Toivotin lykkyä pyttyyyn, vastasin ei.
Otin härkää sarvista ja lisäsin vettä myllyyn,
tarjosin taarikierroksen, olivat mukiinmeneviä.
Siinä sitten istuivat peräkanaa, nyreinä,
kylkimyyryä, kuin kontiainen ja supiainen.

Lasin ryystin tyystin tyhjäksi.
suodatinkahvi oli samanlaista kuin aina - myrkkyä
Kaarsin pois tie sonnalla, sivu ryöppyä, puolijuoksua.

Tässä kaikki pähkinän kuoressa.
Olisi tullut tupen rapina,
koska jäljet näyttivät johtavan sylttytehtaalle.

AUOSOTA.gif