1325227.jpg
1344992.jpg
1325248.jpg

Hämärä kaartui jo ylle kun äijä vielä syrjäisen
pirttinsä rantteella käyskenteli.  Lunta oli yön-
seutuna pukannu parikymmentä senttiä. Vaikka
asentopaikka ei niin kovin  häävi ollutkaan,  silti
polut oli auki pidettävä jokivarren avannolle ja
puusuojaan tietty sekä nilille.

Omasta mielestään paremman väen piirissä elettiin
joulukuun puoliväliä  ja valmistuttiin juhlan kaupalli-
seen osioon, hilisvitkuttimien ja muunkin sortin tyh-
jän romppeen jonottamiseen ja velaksi ostamisiin.
Kaupustelija  kun mainoksissaan  lupasi imeä  rahat
tililtä vasta tammikuun puolella.

Äijä oli syksyllä, ensi pakkasilla, ostanut käteisellä
rahalla Johka-Nillalta vuonelon. Pistänyt lihoiksi ja
ripustanut nilin vaarnoihin odottamaan talvea.

Vaikka olikin huono riekkovuosi, sentään tusinan oli
saanut rihmoilla napattua. Ynnä kolme jänestä heti
ensivitille, samalla konstilla.

Kiellettyähän se oli, jäneksen lankapyynti,
mutta niinpä  se oli  yhteiskunnan pussista
anastuskin ja sitä silti ilmeni. Ja harvoinpa
siitä edes kiinni kukaan jäi.
Korppi kun ei korpin silmää noki.

190449.jpg

Toissa päivänä oli hiihdellyt Unrijavrilla ja nostanut
reeskaverkkonsa pois jään alta. Viitisentoista kiloa
herkullista sukua jatkamaan pyrkinyttä reeskaa oli
kiskonut  ahkiossa kotiin.  Saunakömmänässä sitten
perannut ja hankeen säilönyt.

Tosin muutaman pannullisen  oli kyllä lappanut kitaansa
suoraan ilman pottuja tahi muutakaan jäneksen ruokaa.

Niinpä niin, puita oli pesään heitettäväksi,  joki vieressä
täynnänsä juomakelpoista vettä, ruokaa reilusti miehen
tarpeisiin pariksikin kuuksi. Katto pään päällä ja vallan-
tielle 8 kilometriä umpihankea, vain ura metsässä opas-
tamassa sivistyksen suuntaa.

Tänne ei jouluhöpötykset yllä. Ahneinkaan kaupustelija
ei ala kahdeksaa kilometriä rynnistää,  mainoslappusen
tuodakseen.
Lähes täydellinen onni ja elämisen keveys vallitsi.

190449.jpg

Kirosana nousee kurkusta,  kaivelee hetken tietään
hampaiden välistä ja karkaa suupielestä kartanolle.
Äijin silmät sirhottaa sivistyksen suuntaan. Jo vain,
peltipailakan lyhty siellä kiilottaa jängän takaa. Kun
nostaa reuhkaansa, kuulee jo pörinänkin.

Tovin kuluttua rantteelle kaartaa pailakka,  lopettaa
vonkumisen, hiljaisuus palaa ja mataa maata myöten.

Punaiseen kamppeeseen pukenut  kuski nousee satulasta
ja venyttelee. Tempaisee sitten potan päästä,  kiskaisee
hupunkin ja sieltä paljastuu  aikuisen naaraan pellavainen
hiuspehko. Hieman lätässä, joten sitä on syytä kohta pian
kohentaa.

Tuon toimenpiteen jälkeen kääntyy katse ja iloinen,
kirkas ääni kailottaa tervettä ja päivää ja ehtosta.

Ja perään meriselitys: "Hiukan hukassa, bensiini
vähissä, yö tulossa, kännikkä ei ylety mastolle."

190449.jpg

Äijä nyökkää, silmiin on ilmestynyt pilke.  Viittaa naaraan
sisälle pirttiin. Portuassa päästää vieras itsensä puvusta,
kääntää sen nurin ja ripustaa tappiin. Astuu siitä sisälle.

Siinä sitten  kuulumiset  vaihdetaan puolin  ja toisin.
Lyhyemmän kaavan  mukaan toisillensa  nämä tunte-
mattomat.  Etelän tyttöjä on, lääkäri, lähtenyt itse-
ään etsi
mään. Äijä kertoo tarinastaan pätkän, suur-
piirtei
sesti ja sillä siisti.

Yleisellä tasolla todetaan, että yöksi on jäätävä,
oli mikä oli. Pimeään ei äkkinäisen olisi syytä itse-
ään lähteä testaamaan.

190449.jpg

Äijä latoo pöytään iltaseksi savustettuja reeskoja,
paketin Ingmannin sitä suolasempaa voita, Kippari-
juustoa.  Eturuuaksi ruisleipää  sekä Metsästäjän-
makkaraa ja Talvisotapullon.

Ynnä Kotivaran venäläistä metwurstia parhaalleen
aloitetun kangin - jälkiruuaksi, kera mustakylkisen
pannullisen tuoretta kahvia.

Niesta nautitaan suurella antaumuksella, vaiti,
vain,  kohteliaasti  nyökkäillen  ja minttuviinaa
välillä ryyppien.

Seikkailun tuoma  adrenaliini haihtuu  lihaksista ja antaa
sijaa hyvien eineiden ja aromien tunkeutumiselle kehoon
Minttuviina syöksyy kohisten veren kyydissä humeettiin
ja saa aikaiseksi  sellaisen raukeuden,  että silmä alkaa
aivan uhalla luppasemaan.

Äijä neuvoo naarasta käymään pitkälleen laverille ja
sanoo itsekkin tulevan köntsälleen kuni ulkokäynniltä
selviää.

Kun ukko palaa sisälle,  hän huomaa naisen riisuneen
vähille kamppeille ja nukahtaneen porontaljoille.
Äijä vääntää öljylampun  liekkiä pienemmälle ja las-
kee naaraan viereen. Luonto se kiskoo tässäkin taas
tikapojan puuhun.

190449.jpg

Aamuyöllä nainen herää tarpeilleen.  Kun ei keksi
ämpäriä, pistää ukon nutukkaat  koipiinsa ja huo-
van hartioilleen. Kykistyy nurkan taitse toimitta-
maan sihinäänsä.

Saa siinä sihistessään oiwan ajatuksen,  nousee ja
paarustaa ajopelinsä luo, tempasee virta-avaimen
sekä nakkaa sen kaikin voimiin kauas hankeen.
Palaa sitten itseksensä hymyillen sisälle.
AUOSOTA.gif