Syvällä kaamosajan hämärässä kohdussa
kelluvat kaiken sortin ihmiset.
Kukin omillansa, omine tapoineen, vikoineen, tekoineen.
Kotosalla.
Pulikoivat ajan sakeassa meressä, siimeksessä,
valon portin avausta vartoen.
Ulkosalla hankien valtakunnassa luonto,
leiskuvassa pohjanpalossa, taivasalla,
linnunradan suojassa,
ankaran talven huomassa.
Joku kulkusalla, muudan pakosalla, ehkä hakusalla.
erinäinen näkösällä, toinen kuulosalla.
Kaikki omassa kaikessaan,
vaistojen ja taistojen viidakossa.
Luomakunta ja ihminen.
Molemmat hämyisten,
vastakkain toisiaan tunkevien laineiden sylissä.
Väliin wäkevästi, väliin verkkaan,
yhteensattumien tahtiin.
Ei auta muu kuin antaa ajan kulua.
Aikansa vanki - olevainen.
Kommentit