Jostakin tulevat ne kummat viileät henkäykset
jotka käsittelevät kasvoja kuin hiekkapaperiarkilla.
Siihen herään. Jäätää.
Tuli nuotiossa on hiipunut,
kahminut täyttymättömään syöveriinsä honkaiset.
Halotut pölkyt kitaansa ahminut.
Ne jotka sille illalla kaikkien virallisten ja virattomien
sääntöjen mukaan ahmittavaksi kannoin ja annoin.
Eipä tuo juuri kiitellyt,
ritinällä ja rytinällä ryntäsi kimpuun,
lehahti suureen liekkiin,
pelmasi niin että tikkuria piti päältänsä kääntää.
Sivuun vääntää.
Kaulusta säätää kun alkoi läätää.
Vielä savua silmistä häätää.
Pinnistän pussista. Kurkotan, sitten kurotan kalikan,
tervalta tuoksuvan palikan ja nakkaan hehkuville hiilille.
Herkästipä livahtaa tuli tervaksen kylkeen,
Pylkkäsen Konstan tulipasillit iskevät kuin havukka.
Siinä tulimmaisessa silmänräpäyksessä saavat otteen
ja herkkä kapula leimahtaa ilmiliekkiin.
Ladon pölkkyjä purtavaksi,
asettelen mustan kanan varimaan ja painun wällyn alle.
Kyllä huominen tulee.
näpäytä >> TÄSTÄ.
Kommentit