Ulinaa ja ääntä joka kääntää päätä.
Kaasua ja savua, katkenneita havuja,
pitkin poikin toisten moisten latuja.
Siellä, jossain mieron talvitiellä,
joku päätön antaa hanaa - hurmamiellä.
Se etelästä tullu' hullu?
Uurtaa kelkka pyhään lumeen syvää vanaa,
taikka janaa aukeen, vielä immen - poikki.
Yli umpeutuneen lammen.
Hikihatus' houkka puurtaa, tankoo vääntää,
hurma henkeen hankeen painaa, williin menoon lankee.
Elää eloo lainaa. Kaasukahvaa kääntää.
Menee reki perässä kuin vene jonka taannoin itse teki.
Kohta mahallansa lanaa, veres' ohta, waluu nokka.
Pettää mestarilta pokka. Perkeleitä entää korviin:
Manaa kanaa, kantoo tanaa.
Haastaa pahaa sanaa Lapin maasta saasta.
Jossain pusikossa lorvii. Toistaa rumaa samaa.
Me pois jo mennään. Ei sovi kaikkee lasten kuulla.
Kommentit