Pakkanen paukutti porstuan rapulla,
haistoin warhain jo arktista ilmaa,
ilman kiirettä, sudenhetken lopulla.
Ei kiirettä hopulla.
Aamuyön syvänsininen taivaanlaki täynnä hiiluvia pisteitä.
Pohjoisen ahava hyväili raapien kasvoja.
Tykyn koristamat petäjät taittoivat tähtien valoa
tantereen hankeen ja maailma ei ollutkaan pimeä,
hämyisä vain, hyvin sävyisä.
Hileet kimmelsi kävyissä kuin satujen näyissä
Herkin vaistoin maistoin tyvenen,
aistin laajain kairain äänettömyyden.
Monta syltä taivaanpiiriä mittasin, kunnes sain kyltä,
putos' hurmion viitta yltä ja loittoni liiaksi mieli.
Ei suuria ristiriitoja muun kuin sisän ja ulon välillä.
Paljaat varpaat siitä ensin ilmoittivat
kun vartoin hurttaa ja koirua pissivisiitiltä.
Kuulin muutaman rasahduksen, kahahduksen vitelikössä,
otusten valitessa sopivaa paikkaa reviirinsä rajapyykiksi.
Pannulla tirisevän pekonin tuoksu kurkotti olkani yli ulos
ja suhkutti samalla korvaani:
Saa tulla, valmista on.
Kommentit