On lempi sääni.
Puuskan ääni on pimeästä kimeä.
Ulwoo koko lääni. Se täyttää pääni.
On minun hääni.
Ja kaamos lähestyy uhkaavasti kuin tavarajuna.
Paatos sanoihin lisääntyy sitä mukaa
kun päivä lyhenenee,
mutta myöskin aatos jostain tulevasta valosta,
uudesta aatteenpalosta.
Pian kaksi hämärää hämärää vain kohtaa toisensa
keskellä päivää. Pari arvoituksellista, himmeää hämyä
salaperäistä, epämääräistä siimestä.
Kahden pimeän katveessa yhtyvät vuoden loppuun.
Toisin kuin kaksi ämmiä kylänraitilla.
Wihanpistoksissaan, toisiaan mulkaisten,
hävyttömyyksiään julkaisten,
sivuuttaen kapealla väylällä, ohitse hivuttaen, hipaisten.
Molemilla kauppakassi.
Kassi kassia sipaisten,
kuin niissä olisi hehkuva alasin.
Muuten ei mitään uutta tällä kertaa.
Kommentit