Herään - heti perään perään,
yhtä tuttuu kauhu-unierää,
en tule muuten aamunkoissa juttuun:
Siis ei lainkaan tulis' muka talvi, eikä lunta.
Ja hukkaan menis' oiwa poronpalvi että possun pöysti,
tyystin - sekä lampaan viulu.
Kiulu oltta myöskin kaatuis',
rakoon permannon se aikanansa maatuis',
kera sinne ensin hurahtaneen kerman.
Sielu onnen kurjuudesta paatuis'.
Räytyis', täytyis' ryyppi ottaa oiwaa palowiinaa,
ettei lykky huono alwariinsa piinaa.
Panna elonviulu soimaan, saattaa ilo woimaan.
Varistelen unihiekat, palaan elon tolaan,
karistelen peiton, itseäni halaan, nousen.
Lämmähytän keiton, lapan suuhun,
katson akkunasta marraskuuhun.
Älyyn, kaikki onkin unta, en nosta siitä hälyy.
Vain hieman sivuilleni pälyyn.
Saa lumi tulla ja alleen mustan mannun peittää,
alakulon syrjään heittää.
Sekä pakkanen.
Oitis joki kannellansa kulkijansa kantaa toiseen rantaan.
Kommentit