Naaraan tuoksu. Viekotteleva naaraan tuoksu,
se leijailee aistimiini heti kun raotan ovea
ja astun sisään jyleistä keloista ladottuun majaan.
Sallin luomieni valahtaa raskaan,
samettisen esiripun lailla hetkeksi.
Muutan kepeän ja härnäävän kutkuttavan,
kiihottavasti häivähtelevän tuoksun
häpeämättömäksi retkeksi salaisten unien maahan.
Ennen kuin olen kokonaan ehtinyt edes pirttiin.
Sydänlihakseni paisuu ja painaa leppää korkeapaineella
kohisevaan suoniverkostooni. Humeettini kihisee.
Hapuilen uunin pankosta tukea.
Luomiani vasten piirtyy utuisen harson takaa
suorastaan syntisesti kaartuvien pohkeiden
ja kuulaiden valkeiden reisien odottava värinä,
kuin minua houkuttavana kutsuna.
Hapuilen ja riivin valveunessani,
naaraan willin tuoksun huumaamana,
iiriksieni edessä häilyvää olematonta harsoa.
Ja näen sieluni silmin,
wimmasta kohoilevan parmaan päällä taivaita tavoitellen,
hehkuvat, kiihkeitä huulia ympärilleen vartovat nunnut.
Havahdun siihen että tuvassa on viileä,
kokeilen rintauksen tiileä.
Kyllä, on aika pistää tuli piisiin.
Kommentit