1308942.jpg
2088673.jpg
1308941.jpg

Rakastuin jo hyvin nuorena.  Ensimmäiset muistikuvani
sijoittuvat 60-luvun taitteseen, jolloin pääsin tutustu-
maan häneen ensimmäisiä kertoja,  vielä pikkuvunukan
roolissa, mutta pääsinpä kuitenkin.

Hipaisusta ei oteta,  sanoivat isommat kollit,  mutta
minäpä otin, menin ja rakastuin lähes ensikosketuk-
sesta, ensimmäisestä kosketuksesta, ihanasta aisti-
muksesta huulillani. 

Suorastaan huumaannuin salaperäisestä, jostakin ek-
soottisen, kaukaisen etelänmaan tuoksusta  ja maus-
ta joka poltti ja kihotti  niin huuliani, makuaistiani.

Sen tunnustan nyt,  mutta antakaatten anteeksi tämä
ainoa kerta kun pyydän. Olin nuori, liian nuori, luvatto-
man nuori silloin. Kouluja käymätön, sivistymätön, rah-
vaan siittämä maalaisnapero.

1475249.jpg

Pienehkön pojanjolpin pienillä aivoilla jo käsitin sentään,
ettei tämä ihanuus voi  olla suomalainen kun ens kerran
asetin huuleni  hänen viileän  sametinpehmeälle pinnalle
ja annoin vikkelän  notkean kieleni  vaeltaa kaikki kolot,
sopukoista ne kaikkein salaisimmatkin, samaan syssyyn.

Siinä tulimmaisessa  silmänräpäyksessä se lähetti iso-
aivojeni kuorikerrokseen singnaalin ihanasta, paratiisi-
maisesta tuntemuksesta, kuin matkalla Nirvanaan.

Endorfiinien katkeamaton jono ryntäsi suunapäänä
vähäpätöisen humeettini  yksinkertaisiin sopukoihin
ja loi siellä pääl
le  tilanteen huomioon  ottaen aivan
euforisen olon.


Olin jo kuullut naapurin  sisarusparven  kuiskivan ometan
ylisillä orgasmista ja tirskuvan päälle. Niinpä arvelin että
se hyvän olon  tunne jonka minut valtasi,  oli juuri se tirs-
kuttu, salainen taivaissa olon autuuden tunne.

Suorastaan minusta  hämmennyksessäni tuntui kuin
jumala olisi  ottanut ihan omaksi lapsekseen.  Ei nyt
sentään vielä enkeliksi,  koska en ollut vielä ehtinyt
päättää kumman värinen haluaisin olla,  musta vaiko
valkea. Mutta kuitenkin.  Enitenhän se kiinnosti sillä
ikää tietty, ne siivet, pelkkä maallinen lentely.

1475249.jpg

Koska olen luonteeltani kovin utelias, otin heti siinä
ensitapaamisen yhteydessä analyyttisen tutkimus-
kapasiteettini käyttöön.

Jäsentelin aistimuksen niin, että suoritin perusteellisia
havaintoja  makuaistin,  hajuaistin,  näköaistin,  myöskin
kuuloaistin,  vaikka se  tässä tuntuukin  hiukan hassulta,
sekä lisäksi vielä tuntoaistin  ja tasapainoaistin  ja sisä-
tuntemusaistin reaktioista.

Mitään koetilanteen edellyttämää verrokkia minulla
ei tietenkään ollut. Enhän voinut verrata sitä mihen-
kään jo tuntemiini  hyvän olon  tuojiin,  kuten lanttu-
kukkoon tai särysoppaan.  Ne olivat liian maallisia ja
tavallisia,  sitä paitsi niitähän  oli tyrkyllä lähes joka
viikko.

Kun siitä vartuin varhaispuberteettiin ja edelleen sitten
viralliseen puberteettiin ja vihdoin,  sadan vuoden odot-
telun jälkeen isonin vihdoin nuorukaiseksi,  niin olinpahan
jo suoraan
sanoen, sen tunnustan, hänen orjansa.

Niin syvä oli rakkauteni. Niin perusteellisia olivat
olleet  rakkauden polkujeni  tutkimusmatkat,  ne
jotka olin jo ehtinyt siihen mennessä suorittaa.

Nautin hänestä kuin aikuiset miehet,  säännöllisesti,
usein aamullakin, heti herättyäni, mutta varsinaiset
paheelliset nautintoni otin usein illalla, hyvän kirjan
lomassa.


1475249.jpg

Muistan kuin eilisen päivän sen meidän ensimmäisen
tapaamisemme. Hän oli vaalea,  mutta olin ennakko-
luuloton vielä silloin,  lapsena.  Tietysti,  eihän minua
ollut kukaan arvannut warottaa.

Mutta melko pian,  kun haltuuni uskottiin jo kolikoita
tein tutkimusmatkan Pielisjärven Osuusliikkeen puo-
tiin  ja kun ensimmäisenä  silmiini osui  tumma versio
ihastuksestani, otin sen. Muitta mutkitta.

Syntisen punaisena yltään se kutsuvasti houkutti.
Innosti ottamaan.  Ja olin hetkessä  myyty mies.
Tai poikanen silloin. O' tempora!

1475249.jpg

Nykyisinkin vielä, joka aamu, juon vahvan kaakaon
ja vasta aamuisen ulkoilun jälkeen annan makuais-
tini nauttia tuoreesta kahvista.

Enpä osaa sanoa  onko suklaa mikään himo.  Aina sitä on
kaapissa,  aina sitä on mukana.  Piste.  Ja jokapäiväisen
tuhdin kaakaoannoksen lisäksi epäsäännöllisen säännöl-
lisesti taitan levyn, asettelen palaset kulhoon ja nautin
niistä kaikessa rauhassa, sivistyneesti, laapotit jalassa
silmät ummessa, vain hyviä tai ihania asioita miettien.

Triippusmatossa. Aikaani säästelemättä,
laadustakaan juuri tinkimättä.

Tässä lisä-EXTRA aidoille rakastajille.
TAHTOO SUKKAATA, SANOi PiENi KAKAW
.
AUOSOTA.gif