Minä yksin valvon.
Katson akkunasta ulos.
Yritän vahtia kultaista rakoa taivaanrannasta.
Mielessä vaisua itäistä kajoa palvon.
Virkosin sudenhetkeen.
Sataa räntälunta. Se on näkemäni tulos.
Otukset nukkuvat koiran unta,
kohottelevat korviaan jokaisesta rapsahduksesta
Kapsahtavat virkeinä
kun erehdyn huokaisemaan ääneen - sataa.
Annan tunteeni paisua,
kun puunlatvojen silhuetit alkavat piirtyä vähitellen
verkkokalvoille.
Hillitsen ajatusten raisua tahtia hampaat kielessä.
Hihna roikkuu uksen pielessä.
Sataa, räntäinen sade kastelee jos astelee ulkona.
Tassu kastuu kun palkisessa astuu.
Sukka samoin matalassa kengässä katalassa sohjossa
ja tukka jos hatutta laputtaa.
En lähde. On märkää,
turha viedä otuksia metsään astumaan ja kastumaan.
Kaikki menee tänään länään.
Odotan. Minä odotan.
Kommentit