Kiltti, parahultaisesti sanoisin hyvänahkainen iltti
ei ollut vielä koskaan ennen ryppyillyt minulle.
Mutta tässä taannoin,
eräänä päivänä kun palasin vesiltä runsain saannoin
oli edessäni sopimuksen irtisanominen, ihan vaan noin.
Joskaan en olisi ehkä huomannut sitä
ellei se olisi alkanut painamaan ja vaivaamaan.
Alamaisesti se oli palvennut vuodesta toiseen.
Yllätyin siis tekoon moiseen, koska parinsa tyystin,
oli reipas, suora ja sileä.
Huomasin tämän kun kahvia ryystin - imin imeläkiveä.
Nyt siis jo vuosia wanhat kengänrajani
olivat vihdoinkin tehneet tenän.
Ennen niin nöyrä ja kuuliainen kengän kieli
oli kulunut liki puhki nauhojen hinkatessa.
Siitä sen paha mieli.
Ajattelemattomuuksissani olin vain lisännyt sen tuskia.
Tässä oli lopputulos. Ulos hoppu ja kauppaan.
Suutelin niitä hyvästiksi,
käärin sitten hellästi, yksitellen, lahjapaperiin.
Asetin ne varret ylöskäsin puisesta tomaattilaatikosta
suunnittelemaani kirstuun. Ristin nauhat.
Mennessäni pysähdyin otolliseen paikkaan.
Kiitin, suoritin riitin ja hautasin ne syvälle.
Se tuntui minusta hyvälle.
Kommentit