Wauhkoontunut wemmelsääri kieri kallasta pitkin.
Ymmyrkäisenä hyrränä pyöri palasta alas.
Ryntäsi ohikulkevan miehen syliin joka taas seisoi.
Puri sitä vasemmasta korvasta. Suri sillä tavoin,
koska nenässä oli avoin rengas taluttamista varten.
Ja pian viteliköstä porhalsi suuri koiran motlake,
pysähtyi muina miehinä siihen tien raviin,
nojasi porttiin, kaivoi tupakkiaskin taskusta
ja pyysi tulta riinpiissin norttiin. Kirjasi jotain korttiin.
Ulkoakullattu luonnonsuojelija katsoi suu apposen
ammollaan pitkin nenän varttaan syrjemmälle,
mutta ei ollut uskoa silmiään varjostavia pilviä.
Uusii asian. Kaivaa olkalaukustaan rasian,
ottaa sieltä uudet silmät.
Asettelee paikoilleen ja katsoo uudelleen.
Nyt näkee metsän muilta puilta.
Eikä usko vieläkään että jänis mänis'
ja muka puris' miehen korvaa.
Toteaa viereisen rivin Romppasen Annalle
joka on menossa kriisiharjoitukseen,
että ei tämä tämmönen ole totta. Ei!
Anna ei sano tosiasialle mitään.
Päivästä on tulossa moninpaikoin pilvistä ja sateista.
Yölämpötilat uhkaavat lähennellä nollaa, mies Annaa
ja alaville maille on ajateltu perustaa hallanvaara.
Jos lykkää, saadaan ehtoolle raekuuropuuroa.
Kommentit