1308942.jpg
1885442.jpg
1308941.jpg

Suljin silmäni, omaa untani kuljin
ja kurkistin pahtaalta lompolon pintaan.
Nauruisten silmien pilkahdus syvältä
kaappasi sieluni pehmeään syliinsä.
Mieleni vietteli, kieleni solmuun saattoi.
Se maistui hyvältä.

Sanatta katsoin ja vaistoni vastaan pyristi.
Loitsija loitsua hyrisi, avasi sisäänsä oven.
Lankesin loveen.

Kehkeä, pehmeän hehkeän viehkeä saamen neito.
Nätti ja soma ja nuori, kenen lie oma?
Paitana vaivainen palttinainen rätti.

Ujoa näytteli, taikoja käytteli, peiton nappasi,
nakkasi ylleen, lattiaa keimaili, merkkejä ilmaan leimaili.
Keikisti, veikisti, vanutti, venytti. Valkoinen nilkka vilahti.
Härnäsi leikisti. Peliä pelasi, sielua kerälle kelasi
Palanen reittä wiimeisen järkeni vei.

Tukun kaappasi tummia hiuksia, sormillaan suori,
kummia joikuja hyräili, kuunteli pienillä korvillaan.
Mustilla silmillä syvälle katsoi,
lustilla äänellä päälle nauroi, hirisi-sirisi velho,
pyörein hyllyvin vatsoin.

Valkoisen peuran tytär. Siitäkös tinka.
Asetti allensa taljoja pinkan - sanoi nimekseen Inka.