Lounas kävi ja puhalsi varomattomat puut pystyyn.
Koivut tummiksi rangoiksi.
Haavat vaaleiksi tangoiksi.
Naavat vaakaan.
Aavat heinineen laakaan.
Petäjä pyysi puuskaa viemään mennessään
neulaspussin kompostiin.
Siitäkös tuohtui mokoma henkäys,
otti ja levitti neulaset kuolpunaan matoksi.
Eno juoksi vastamäkeen vastahakoisesti.
Tuo kiehuva valkohapsinen wanha kymi.
Kiukkuili oikkuili. Vihurille vaahtosi ja ärjyi.
Vastaanpani ja -hangoitteli.
Mutta wäkevämmän eessä on nöyrryttävä.
Minkä se mahdille mahtoi? Mentävä oli.
Tuulispäällä oli puoli maailmaa takana.
Veessä asustavat kalat luulivat maailmanlopun tulleen.
Edellisen kerran oli viime syksynä,
sitä edellisen edellisenä.
Miesmuistin verran.
Samaa rataa liki tai yli kymmenentuhatta vuotta.
Ja joka syksy se yllättää kuin lumi motoristin.
Kommentit