1308942.jpg
1908425.jpg
1308941.jpg

Ja se taas  kerran tiessään. Tällä kertaa onneaan
sekä narraustaitojaan oli koettelemassa punakka,
hanakka ja tanakka,  sänkinaamainen,  isokokoinen
pullakahko mies joka oli pukeutunut kaiken taiten,
sääntöjen mukaan. Sitten viimmesen päälle.

Oli musta, risainen,  kulahtanut huopahattu,  lieri ihan
kirjanaan perhoja.  Paikoin jo suomussaan.  Khaki-liivi
asianmukaisin taskuin, lenkein, raksein ja koukuin.
Jokaiselle hilavitkuttimelle täydellisen varustettuna.
Kaikelle minkä urheilu- ja kalastuvälinekauppias vain
keksisi tiskiin latoa.

Olipa siinä  jokunen paikka valmiina
muutamalle aivan  tyystin ihan vielä
keksimättömällekkin kotkotukselle.

Vetoketjujen määrä näivettäisi tiukimmankin wanhan
liiton punkkarin  noloon asemaan, jos vierelle sattuisi
siihen osautumaan jostakin hiijestä.

1475248.jpg

Mutta piruako  tuo sinne,  tiettömään korpeen,  kairaan,
määrättömien selkosten taa,  punkkaris-iniminen?  Mitä
virkaa sillä täytisellä olisi reikäisine nahkoineen ja haka-
neuloineen siellä?

Heittäysiköisikö se siellä lompolon ahteelle, lompsauttaisi
kuulokkeet korville,  laskisi noella  mustatut läskien palat
silmille,  asentaisi naamarustingin nepparit,  renkaat ynnä
paperinliittimet järjestykseen niinkuin konttoristi töissä?

Sitten vaan asettuisi tyvenenä kuuntelemaan
ääretöntä heviä silmät  nurin päässä,  hieman
korvarenkailla tahtiin kalistaen töyräälle.
Eikä välittäisi loiskinnasta  sen saatanaakaan.

1475248.jpg

Eipä tietenkään, miksi tuo sinne asettuisi, kun marketit
on tulvillaan pakastekalaa ja kalapuikkoja.  Ja syökö ne
epelit ylipäänsä kalaa?

Pikemmin taitavat  suosia linnunsiemeniä.  Päätöyhdöt
kun ovat niin kirjavia, että lajitoverit joutuvat katso-
maan lintukirjasta ens'alkuunsa milläkä nimellä osaisi
sanoa jos joutuisi puhuttelemaan yhen äkin.

Vaan tuskinpa noita lienee  haitaksi asti enää elossa
olevan.  Ovat nyt niitä punakoita,  hanakoita ja tana-
koita,  sänkinaamaisia ja  isokokoisia, pullakoituneita
miehen rötkäleita, jotka on pukeutuneet kaiken tai-
ten, sääntöjen mukaan. Sitten viimmesen päälle.

Saapuvat kairan liki  sytkyttävillä Harlikoilla,  riipivät
hikiotsalla nahka- eli koretxit nippuun, astuvat sitten
ranniota pitkin kairaan.

1475248.jpg

Alkavat kalastaa  ammattilaisen ottein,  varmuutta
maximoiden. Todennäköisyyslaskelmien, kalakalen-
terien ja kaikenlaisten  muiden varmojen tietokone
tietojen mukaan tässäkin Ruktalompolossa rautua.

Rautua jonka paikallinen väki  on jo aikaa sitten hylänny.
Niin montaa ukulia ja äijiä se on uunottanut.  Iskenyt on
jänkäkoiran tapaan ja sitten pirulliseen tapaansa keino-
tellut itsensä vapaaksi. LOiSKiS! Jo vain se on tiessään.

Joku porotalouskonsulentiksi  opiskeleva Maaret oli
kerran kesätöissä laskenut ukkoin  puheista että yli
sata uistinta tai niihin  verrattavaa keksintöä sillä on
leuassaan tai lompolon haoissa ja kivissä jemmassa.

Että oli niin taitava tämä epeli.  Haistatti pitkät paskat
inimisten keksinnöille ja pysytteli lompolon syvyyksissä
ja nautiskeli uintituoreista reeskoista.

1475248.jpg

Tätä epeliä  oli tullut  maankuulu kalamies,  osaaja, ilmiö,
kalatietokirjailija,  kolumnisti ja jne.  saalistamaan. Ihan
vaan muodon  vuoksi poistamaan  ennakkoluuloja  ja hai-
tallisia käsityksiä inimisen huonommuudesta kalaotuksiin
nähden.

Asettuu rannalle  muniin ulottuviin kahluusaappaisiin
vartettuna. Tanakka vyö  mahan alla,  kevlaria. Siitä
köysi jyleään aihkipetäjään ja  vielä jousitettu ettei
kalan ryökäle katkaise miestä kahtia  ustinta kisko-
essaan.  Semmoset kylänmiesten jutut,  että pakko
varmistella

Kalamies hakee asentoa, keskittyy, ojentelee tyhjin
käsin kuin  heittääkseen.  Hyvä on tiukkaan otteluun
ennalta varautua. Ei tässä osaa itseään pelleksi teh-
dä noiden räsypekkojen katsellessa tuolta tievalta.

Kyyristyy, ottaa vavan telineestä, kohina katsomossa
vaimenee,  tuulikin painuu  levolle hetkeksi.  Hiljaisuus
on niin sakea että sitä voisi suorastaan leukulla siivut-
taa. Vaikka kiehisiksi, jos olisi tervaspuuta.

Ottaa siimassa killuvan rakkaimman  uistimen hellästi
paksujen sormiensa hyväilyyn. Tunnustelee, hieroo ja
rapsuttaa koukulla kynnenpintaan. Terävä on.

Kohottaa sen lopulta huulilleen ja suutelee. Katsomon
yllä tievan päällä  kohoaa ilmiselvästi  kysymysmerkki.
Wiimeinen voiteluko? Kuolonsuudelmako?
Löysää uistimesta. Luo siihen viime hetken silmäyksen.
Luottaenko? Vaiko hyvästiksi?

1475248.jpg

Ottaa  oikeaoppisesti  asennon,  uljas  keho
kaartuu taapäin laskevan aurinvaloa vasten,
sitten viuhahdus.

Täyyyyyyyyyyyyyyyyyydeeeeeeellinen heiittooooooo!
Sanoisi jo Antero Mertarantakin jos olisi näkemässä.
Se on siinä! Siinä se on!

Uistin lentää  ihastuttavan,  suorastaan  täydellisen
kaaren,  sirosti, herkästi, lieputtamatta tahi sivuille
vilkuilematta. Kun tuntee vauhdin laantuvan, aloittaa
sitten oiwallisen laskun kohti Ruoktulompolon pintaa.
Molskahdus!

Tievalta paikalliskuoro: "SUKKANA SAATANA!"
Ja samassa jo möyrähtää lompolon pinta.

Tehokalastaja aloittaa houkuttelevan intervallikelauksen.
Se on monelle hirmulle  pistämätön paikka.  Siihen sortuu
moni tyhmempi otus vaikkei olisi mitään tarkoitustakaan.

Niin  somalta vaikuttaa  uistimen liike  saaliin silmissä,
että panee iskemään ennen kuin ehtii omaa nahkaansa
aattelemaan.

Siinä on hetkessä henkiriepu toisen käsissä jos
sattuu olemaan maaliman tavaralle perso.

1475248.jpg

Samassa kiehuu jo vesi kuin pottukattilassa uistimen
liki  ja metrinen tsunami lähtee  vyörymään lompolon
rannoille. Hyvä nyt on kalamiehellä kahluusaappaansa
jalassa olla. Muuten kastuu sukka.

Teräksenluja siima soittaa  Ernö Dohnányin viulu-
konserttoa nro 1 (unkariksi hegedűverseny). Sitä
tosin saadaan kuulla vain pari  ensimmäistä tahtia
kun jo siima napsahtaa  poikki kuin kassaralla olisi
siihen isketty.

1475248.jpg

Ja peli on menetetty.  Rautu vei sen minkä katsoi
tarpelliseksi. Näpäytti mestaria joka suistui moi-
sesta niin tyystin raiteiltaan  että paiskasi hatun-
reuhkansa, vapansa ja uistinpakkinsa lompoloon.

Käänsi kannoillaan ja kompastui saappaisiinsa.
Riipi nekin koivistaan ja suolsi lompoloon.

1475248.jpg

Porotalouskonsultiksi opiskeleva Maaret
teki papereihin täydentävän merkinnän:
Ruoktulompolon raudun hallussa toistaiseksi NYT:
- yksi pari hyvälaatuisia kahluusaapaita
- ränstynyt huopareuhka, musta,
- jossa arviolta n. 120 laatuperhoa
- yksi kalliinpuoleinen vapa haspeleineen
- uistin, parasta laatua mitä rahalla saa, uniikki
Lisäksi ne muiden hölmöjen lahjoittamat reilut sata
pyydintä, jotkut ehkä jo epäkurantteja, mutta että
kuitenkin. Nekin vielä.
Loiskis vaan ja sinne meni.