Suopursulta tuoksuva jängän nokka aamunkoissa.
Aurinko alkaa juovittaa kasvoja,
ensin vaivihkaa, sitten veden heijastuksen kautta.
Kaikki värit on käytössä ilman tv-lupaa. Ajatus huvittaa.
Juovuttava tuoksu huumaa.
Elämä tuntuu siltä mitä se on, ihanaa.
Kuullakseen hiljaisuuden täytyy saada ääni.
Kuin tilauksesta kuukkeli pyrähtää oksalle
ja alkaa juoruta viimeyön tapahtumia,
rouva ei ole kuulemma vieläkään tullut
syksyn alushöyhenesittelystä.
Oli vain soittanut puolen yön maissa,
että menevät nauttimaan valkoviinilasillisen tai jotain.
Odotellessaan napostelee pihlajanmarjoja
ja jutustelu käy vieläkin happamammaksi.
Hoh-hoijaa! Istun kelon päälle ja olen torkahtaa.
Eikö sillä nyt muuta asiaa huomenen odotuksessa?
Kaivan kameran laukusta ja otan siitä valokuvan.
Kurjen pahkeinen kiljahtaa rannan vitelikössä,
niin että on saattaa kurat housuun.
Tarkistan että povitaskussa on ehjää vessapaperia.
Sitä on, tuhti nippu - kurkien varalle.
Kommentit