Nyreän oloinen miehen julli, sänkinaama,
rönöttää taksin etupenkillä vaiteliaana.
Suomensukuinen, hielle lemahtava sarkapukunen mulli.
Osaisi hyvävainunen haistaa wanhan wiinan jos kehtaisi.
Köysivyyhti kainalossa. Kevlaria.
Repusta pilkottaa soittopeli - lampaan viulu, Atria
sekä kirvesvarsi, puu ynnä konjakkipullon suu. Napoleon.
Rukka niestaa täynnä niin ettei yllä nielu kiinni.
Kuski paahtaa rajajoen suuntaan tie sonnalla.
Sivuryöppyä soraisissa kurveissa.
HEP! Toppuutahan!
Sivuutuspaikka ja talvitien lähtö.
- Tähänkö se jää? Keskelle kairaa?!
- Jo vain. Tähän. Justiisa. Silimälhen tähän.
- Mitä sie tuolla köy'ellä? Hirttäy'yt?
- Niin mie päätin, ostin siksiki tuommosta parempilaatusta.
- Jaa-a. No mikäpä siinä, hy'ästi sitten!
- Hyvästi ja lihku mátkái, varo niitä poroja,
alkavat pahkeiset tukhimhan väylhän. Rykimäaika käsillä.
Ovi loksahtaa kiinni ja taksin valot häipyvät mutkaan.
Mies kohottaa repun pykälään,
niin painava, vaivoin kempsauttaa selkäpiille.
Astuu raviin, siitä jäkäläkuolpunaan.
Aurinkokin pilkahtaa jonkun aihkin lakkapään lomasta.
Katsahtaa siihen ja hymähtää:
Tänhän oliski hyvä päivä kuolla,
vain kerkiänköhän syy'ä kaikki evhät,
ei niitä raskisi korpille tahi riutalle alkaa jättämhän.
Pitäiskhön siirtää se hengenotto sittenki huomiselle?
Kommentit