Liuhtoi ja riuhtoi koillisen piekka jo aamunkoissa.
Oksia viuhtoi, viskoi ja paiskoi.
Latvoja kiskoi ja raastoi.
Taistoon wäkevän petäjän haastoi: KOiTA!
Voita tai häviä - elämä tai kuolema.
Vankka puu, tyynenä, myrskyn eessä.
Elää se tahtoi, ei tenää.
Tuulipa kiukussaan yltyi, puuhasi pauhasi.
Oksissa kieppui ja liekkui,
latvassa riekkui.
Wiimein kammersi,
puhkui ja punnersi waltavan aihkin nurin narin,
rojautti lakkaisan latvan tannerta pitkin.
Salo ryski ja roukkui.
Korppikin koikkui.
Latvalle lehahti, nokkaansa niisti,
valuvan kyyneleen kielellä riisti ja nielaisi.
Kyhjötti onealla mielellä.
Minä katsoin ja itkin.
Siinä se makaa
monta sataa vuotta suotta,
janoa, vilua, piinaa. Tuulta ja viimaa.
Ja nyt.
Hetkessä lyöty.
Kommentit