Pieni häivähdys tulevasta olevasta.
Vaaleita laikkuja mustan metsän mustassa aamussa.
Suojan puolella sentään, siis räntää,
mutta syksy siellä entää.
Yksinänen hiutale leijailee ja heijailee,
istuu tuulen haivenelle.
Ja kieppuu. Ja riekkuu.
Kuriton ipana.
Piruetti, piruetti,
tulppi ynnä ritti,
flippi sekä lutzi.
Hyväksyis' ei moista mutsi.
Liuhuu viuhuu ympäriinsä,
tilaa wimmatusti etsii.
Viimein sijan keksii, siihen astuu;
suoraan loskaan!
Kastuu.
Joutuu pulaan. Paikallensa sulaa.
Ja alastomia puita
kummina tummina rankoina hämyssä lymyssä.
Rusottavaa taivaanpiiriä vasten kaikki on mustaa.
Joku näkee syksyn puuskassa tuskaa.
Tuonelaa, kuolemaa huolenaan.
Eihän se niin mene, syksy on levolle menoa
kesän kiihkeän kasvun jälkeen.
Kommentit