Leijuu aivoitus, vaatimaton miete, päähänpisto,
hajanainen aie,
vajavainen,
kuin riekaleinen, repaleinen auer.
Virran tyynen kalvon yllä.
Jouten, leyhähdellen sinne tänne.
Olen aamukävelyllä varhaan.
Vapaan ajatuksen tapaan parhaan vastaan tulevan
ja siihen tartun.
Vaivaa aatteen tynkä, vaatimaton häivä.
Jotain aikomusta vailla alku tämän päivän on.
Tuntuu ihan siltä.
Pieni järjen kipene, mieto kajastus,
punertavan aamuruskon lailla,
yhä mieltä kaivaa.
En hoksaa, aatoksissain kopsaan otsaa koivun oksaan.
se heti vastaa, kastaa,
niskaan sadepisaroita viskaa.
Siitä osuu mielle silmäin tielle, nenän eteen,
suoraan piirtyy veteen.
Huomaan, on ruska tullut viestin tuomaan.
pian siirtyy luonto talven huomaan.
Kommentit