Uinahdettuani tulit ja herätit kalppimaan
polveilevan wirran rannan santoja.
Käännyin palatakseni uneen ja vetääkseni wällyä,
mutta jonkun vettä tihkuvat jäljet tulivat minua vastaan.
Minä katsoin kun sinä katsoit kun minä katsoin.
Nousin kuin jousi ja olit samassa poissa.
Ei hyvästejä, ne ovat ikäviä. Vain puoliksi syöty ruisleipä.
Paistoin sittemmin, kun olin yksin, rautuja voissa
ja mietin täysin vatsoin lojuessani elettyjä hetkiä,
kuljettuja retkiä,
pitkiä poljettuja polkuja,
tähtiä silmissä ja pilvissä, kaukana taivaanpiirissä.
Tuuli rentona lepäämässä viirissä.
Ajatus vapaana hentona lentona.
Mietin suljettuja tunteita, aatoksia, aivoituksia,
kellumassa peilityynen kaltion kalvolla.
Kuin kasa lumpeita.
Umpeen kasvavan lompolon pinnalla.
Kaikki lehdet erisuuntaan,
vaikka varret yhtyvät samaan juurakkoon.
Pieni tuulenpuuska, kuin järjen raikastava lehähdys
ja kaikki ne ovat yksissä tuumin samaan suuntaan.
Tämä on elämä, soitat ja sanot.
Tätä on elämä. Sanon
Samasta asiasta olemme erimieltä käsikädessä,
ilman riitoja tai eripuraa, eripuolilla unimaailmaa.
Tätä on elämä. Tämä.
Kommentit