Hennon venhon kymiin työnnän,
veden syliin luvan myönnän.
Iloisesti hiijaa-heijaa, kiitokseksi niijaa.
Verkkopaljun kyytiin nostan - wanhan valjun,
pyyntiin havaat uudet aion tänään laittaa,
kahdet taikka kuudet vaikka.
Mutkitellen rannan mukaan jalokalain eteen taittaa.
Odotukset suuret saaliin - myönnän,
syöpyneet on syvään kaaliin,
josta sopan keittää meinaan sijaan
jostain erisyystä puuttuvaisen jättikalan.
Kuni joskus maalle palaan.
Koirun keulaan lykkään, lisään siansorkkaan löyttä,
jotta kellumaan käy lasti. On kokematon tämä gasti.
Perään heitän kiepin köyttä.
Kas merimiehil' aluksissaan laajain ulappain,
ja aapain merten, kera kaijain sekä laivakoiruin,
on vain köysiä; kireitä ja löysiä.
Siks' narut sovinnolla rantaan hylkään,
väliin parin ylvään kelopylvään,
Jääkööt pyykkiakkain käyttöön.
Itse mukaan hyppään, kuvasparin viereen pykkään.
Alkaa kylkein liplatus, kahtapuolen heijaus,
mut' vakaa eestä sekä takaa alus pieni on,
tiitterä ja vain hieman kiikkerä.
Melan painan tumman meteen - kiskaisen
ja alus liukuu eteen, juuman syvään veteen.
Tunnen sisälläni kumman huuman.
Wihdoin päätöksen saan hassun tuuman,
joka päässä syntyi ehdoin että päällä tuhtoin,
istuu hukka sekä koiru, toisel' käissä mela tahi airo.
Suunta ylävirran kaira päällä vuolaan kosken.
Kommentit