1308942.jpg
1840650.jpg
1308941.jpg

Sataa, mataa aika,
lipuu yö vaan omaa rataa,
verkallensa hiipuu taika.

Usva raukee,
erottuvi laaja puuton aukee,
pilkottavi rimmin kyljes' toinen rimpi, toinen rimpi,
toinen rimpi, toinen rimpi - loputtomiin,
sinne minne silmä kantaa antaa.

Suo on täysin impi,
koskematon, astumaton.
Syövereitä täynnä.

Jo rusoon puhkee taivaanpiiri,
kiipee mäntyyn metsähiiri; koittaa pian aamu.

Sänkinen on haamu miehen;
jok' ruohikossa makaa,
yllään maastorankinen.

Aseen lataa, ei jätä mitään puolitiehen,
vaikk' linnuista ei ääntä vielä kuulu.
Urkkonevan takaa.

Ei mieti ajantajuu, luomet alas vajuu, aika kuluu
ja hiljallensa tihuuttelee vettä,
Yksinäinen kurki huutaa jossain suolla - enne!
Huuli kieltä maistelee kun jahti polttaa mieltä.

No nyt ne tulee, matalalla lujaa, pitkin Urkko-ojaa,
LAUKAUS! Ja sitten lyhyt kuolema.
Rinta maastotakin alla kohoo. Veri paahtaa kahtasataa.
Kiihko yhä uhoo.
AUOSOTA.gif