Sielikkö, Loiseleuria procumbens
Ensimmäinen kerta.
Ilma ympärilläni tyven kuin hymen,
rikkumaton, koskematon.
Kuin ehjä rummun kalvo hiljaa soivana kehällä.
Kukkii ympärillä uuvana ja sielikkö.
Huomaan ihollani suven,
pistän silmään poven kallaan väreilevän,
aamuun heräilevän rinteen,
hyvän päivän enteen.
Kuulen linnun hennon lennon pyrähdyksen,
ilon hyrähdyksen, tutun kuoman kiven luona huomaan.
Yhä unimuistin tuoman Ukon jyrähdyksen.
Pulmunen laskettelee minulle pajunköyttä
vaikka ensimmäistäkään pajua ei ole lähimainkaan.
Sipisee että nyt on kesä ja kolossa pesä.
Uskon.
Päätän vaihtaa tämän torstain sunnuntaiksi,
kaihtaa työtä tänään, jättää hommat länään.
Elää päivän ilon myötä ilman vyötä,
puoleen yötä hymyyn.
Kilvan laulaa yhtä kaulaa kanssa erään Mirkun,
yhden tutun lapinsirkun.
Kommentit