Kuljen mietteissäni ikivanhaa kiemurtelevaa ranniota.
Aatokset kuin paatokset, niitä yksitellen astellessa suljen.
Kulkevat pirut samaa rataa kantamatta mukana.
Kuin pilvi pääni päällä pörräävät räkän tapaan.
Harmissani puren minä huulta, kysyn neuvoa kuulta.
Ylläni vihreä kahiseva lehtiholvi.
On heinäkuu, pian puolikuu
ja notkuva kurjenpolvi tuossa.
En huomaa sitä kahistavaa tuulta.
Purja pöllön pää kurkkii kampelan tunturikoivun takaa,
hoksaan, pysähdän, lysähdän paikoilleni lähes, niin säikähdän.
Loikkaan sivuun. Samassa maahan rysähdän.
Nauruun purskahdan, otusta moikkaan.
On maassa koivun juuri juuri asiallisesti niin
kuin olla pitääkin.
Minä törppö lörppö siihen tartun ja sanat salaiset
ilmaan kuiskaan täyteen ääneen. Niin aikuiseksi vartun.
Jään paikoilleni, kallas on kuiva ja lehvistön kaiha viilentää.
En pure enää huulta.
Ja tuossa toinen, kolmas ja neljäs... pöllö,
itseäni sormella osoitan - ja viides.
Tunnen ilmavirran ylläni.
Poron kokoinen emo, ainakin maasta katsottuna,
istahtaa käppyrän päälle ja naukuu.
Lentävä harmaa porokissa Lapissa!?
Ei, pöllönaaras siinä omiansa tuli tarkkomaan
onko ne vaaras'. Silmissä tuikea kiiras katse.
Kaivan hopulla kameraa. Kaivan hopulla kameraa.
Kaivan hopulla kameraa. Kaivan hopulla kameraa.
Kaivan hopulla kameraa.
Ne kyllästyvät lopulla ja lentävät Hiiteen.
Kommentit