Sfäärien reunoilla,
outoja sanoja nippuihin käärien,
kimppuihin sitoen,
huulia kiihkosta lipoen.
Äyräillä kaikkeuden merien kaukaisten äärien,
keskellä ikuisten pitojen,
häärien ilojen töyräillä.
Liikun tutussa joukossa wanhojen jäärien,
väärien päärien synkässä loukossa.
Sisällä jyleiden muurien,
seassa karvaisten säärien suurien määrien.
Seurassa sarvien parvien.
Kun jykevästä portista poistun, muistan
ja runoista punon tiheän nuotan,
sen syvälle sanojen mereen puotan, partaalta suistan.
Saaliiseen luotan,
sen joskus runoissa julki tuotan.
Ystävät uusilla sanoilla humalaan juotan.
Jos jotain henkiseen haahteeni uneutan
sen perään inan pudotan
ja vajotkoon Hiiden kostean syliin,
Ahtolan vetisiin kyliin.
Muiden outojen sekaan.
Kommentit