En ollut enää tunnistaa tuota yllä kuvassa näkyvää
lounaista atmosfääriä. Sinivalkoista Suomen suvea
sinisen taivaan, valkoisten pumpulipilvien koristamaa
esi-isiemme maata. Toivoa - jonka ylläpitämiseksi on
sytytetty vainovalkeita, teroitettu koukut ja atrai-
met, auroiksi taotut miekat räimitty uudelleen mie-
koiksi. Ja nyt viimon, miinat turvallisiksi rypälepom-
meiksi.
lounaista atmosfääriä. Sinivalkoista Suomen suvea
sinisen taivaan, valkoisten pumpulipilvien koristamaa
esi-isiemme maata. Toivoa - jonka ylläpitämiseksi on
sytytetty vainovalkeita, teroitettu koukut ja atrai-
met, auroiksi taotut miekat räimitty uudelleen mie-
koiksi. Ja nyt viimon, miinat turvallisiksi rypälepom-
meiksi.
Kaikkea tätä on ylevä suomalais-ugrilainen heimomme
saanut kanniskella jykevillä harteillaan vuosisadoista
toiseen.
saanut kanniskella jykevillä harteillaan vuosisadoista
toiseen.
"Laps Suomen; ällös vaihda pois,
sa maatas ihanaa.
Sill leipä vieraan karvast ois
ja sana katkeraa..."
sa maatas ihanaa.
Sill leipä vieraan karvast ois
ja sana katkeraa..."
Muistan joskus muinoin lukeneeni kuinka jumala koetteli
Aabrahamia. Paavoa Saarijärvellä koetteli sentään vaan
ihan tavallinen kieroon kasvanut halla, paneskeli pirulau-
ta viljaa. Pate kolmasti sinnillä yritti ja lopulta menikin
hallalta jauhot suuhun, veti hernehen nokkaan, poltteli
hihansa ja lompsi toiseen kinkerpiiriin vaivaksi.
Aabrahamia. Paavoa Saarijärvellä koetteli sentään vaan
ihan tavallinen kieroon kasvanut halla, paneskeli pirulau-
ta viljaa. Pate kolmasti sinnillä yritti ja lopulta menikin
hallalta jauhot suuhun, veti hernehen nokkaan, poltteli
hihansa ja lompsi toiseen kinkerpiiriin vaivaksi.
No sitten vielä se Saaran tapaus. Sitä mietittiin muinoin
kovasti. Että miksi se tuo pirhana nauroi? Selvisi että
jumala se oli sitäkin koitellu, tosin ihan muusta paikkaa
kuin noita muita em. mestareita.
Eilen joku koetteli minua. ZiZZOZ! Onneksi oli poro-
lauma millekkä neuvoa elämänohjeita, ettenkö sanoisi,
R- ja W-kirjaimilla hyvin wägevästi painottaen.
lauma millekkä neuvoa elämänohjeita, ettenkö sanoisi,
R- ja W-kirjaimilla hyvin wägevästi painottaen.
Olimma saaneet assistentin kera wankkurin ankkurointi-
hommelit päätökseen ja siinä vesipostille lähtöä suunni-
teltiin viattomina kuin puhtaat pulmuset.
Jostain kummasta syystä päähäni pälkähti aivan taval-
linen ajatus että otanpa kameran mukaan, että jos sat-
tuu poroja vitelikössä olemaan, niin saanpa toisenlaisia
kuvatuksia välillä.
linen ajatus että otanpa kameran mukaan, että jos sat-
tuu poroja vitelikössä olemaan, niin saanpa toisenlaisia
kuvatuksia välillä.
Heitimmä pikkutietä syrjään puolisen kilometriä
pikkuhiljaa mataen. Poroja oli. Suuri tokka. Aika
rauhallisia.
pikkuhiljaa mataen. Poroja oli. Suuri tokka. Aika
rauhallisia.
Auto pysähtyy. Ihmettelen?! Katson mittaristoon.
Kyllä - valot palaa kuin joulukuusi. Yritän startata.
Toimii, ei vain lähde käyntiin.
Kyllä - valot palaa kuin joulukuusi. Yritän startata.
Toimii, ei vain lähde käyntiin.
Pukkaa hikea otsalle sukkelampaan kuin kolmen tonnin
esteillä. Onneksi assiatentti hillitsi kielensä eikä alka-
nut neuvomaan.
esteillä. Onneksi assiatentti hillitsi kielensä eikä alka-
nut neuvomaan.
Tein kaikki kännistysriittiin liittyvät asiat. Kolmeen
kertaan. Sama tulos. Ingen Vinst - Osta uusi arpa!
kertaan. Sama tulos. Ingen Vinst - Osta uusi arpa!
Kaivoin taskusta kynttilän, sytytin, kiersin auton kolmeen
kertaan ympäri myötäpäivään, starttasin. Ei lähde.
Kiersin kolmeen kertaan ympäri vastapäivään,
Perskulesta a puun pyytäen, starttasin. Ei ala.
Ei ollut vissiin sekään kotona.
Perskulesta a puun pyytäen, starttasin. Ei ala.
Ei ollut vissiin sekään kotona.
Päätin lähettää ilkeäsävyisen kirjeen Vulvån pääjohta-
jalle Ruåtsiin, mutta muistin että oli lauantai ja etana-
itella mataa vasta maanantaina. Revin kirjeen ja söin
karvaat, itse kirjoittamani säkeet. Päälle hörpyttelin
niin kovin ruåtsalaista Duffenmåla Lingon vatten med
kolsyr. Sitä sentään oli mukana vararavintoaskissa.
jalle Ruåtsiin, mutta muistin että oli lauantai ja etana-
itella mataa vasta maanantaina. Revin kirjeen ja söin
karvaat, itse kirjoittamani säkeet. Päälle hörpyttelin
niin kovin ruåtsalaista Duffenmåla Lingon vatten med
kolsyr. Sitä sentään oli mukana vararavintoaskissa.
Siinä vaiheessa olisin ostanut vaikka koko arpakioskin.
SONERA näytti 0,001 tappia, Elisa ei näyttänyt
edes alushousujaan. Lopulta sain erään tuttuni
kiinni, hänen kanssaan sitten lopulta hinasimme
juhtani takaisin sivistyksen pariin. Wallan tielle.
38 kilometrin päähän lähimmästä kehdosta.
edes alushousujaan. Lopulta sain erään tuttuni
kiinni, hänen kanssaan sitten lopulta hinasimme
juhtani takaisin sivistyksen pariin. Wallan tielle.
38 kilometrin päähän lähimmästä kehdosta.
Keskelle ei mitään. Levikkeelle, kävelymatkan
päähän wankkurista. Onpa siinä sentään kelika-
mera. Joka näyttää Utsjoelle päin.
päähän wankkurista. Onpa siinä sentään kelika-
mera. Joka näyttää Utsjoelle päin.
Siinä sitten warmistimme vian hänen tietämyksensä
pohjalta, apunahan oli tietty minun suuri, lasit päässä
ymmärrykseni, että tuota nokkaremmi katki-poikki-
rikki-saatana. Woi w.....
pohjalta, apunahan oli tietty minun suuri, lasit päässä
ymmärrykseni, että tuota nokkaremmi katki-poikki-
rikki-saatana. Woi w.....
Aivan koko diagnoosia en mainitse, siihen kuuluu nor-
maaliin autoon kuulumattomia inimisvartalon osia.
maaliin autoon kuulumattomia inimisvartalon osia.
Juhta siihen ja minut wankkurille jonka olin kerennyt
ylös laittaa, niin että ei hätää, muuta kuin vain soitte-
lemaan sepälle.
ylös laittaa, niin että ei hätää, muuta kuin vain soitte-
lemaan sepälle.
Homma lähtee käyntiin ensviikolla, ei kiirusta, sujuu
se näinkin. Korjataan sitten kun on aika. Lopullista
vikaa ei vielä tiedä. Särkikö paikkoja. Elämä on.
se näinkin. Korjataan sitten kun on aika. Lopullista
vikaa ei vielä tiedä. Särkikö paikkoja. Elämä on.
Minuakin siis koeteltiin. Ei naurattanut niin kuin Saaraa.
Ja luulempa että Paavokin, Saarijärvellä, kun mönki hal-
lan runtelemalta suopellolta pirttiin, oli hetkisen myrty-
nyt mies.
Ja luulempa että Paavokin, Saarijärvellä, kun mönki hal-
lan runtelemalta suopellolta pirttiin, oli hetkisen myrty-
nyt mies.
Mutta että sitten kovinkin lauhtui kun emäntä kohotti
pellavaista helmaansa ja sanoi silmää iskien että tule-
pas Paavo-Rukka käymään tuolla alkovissa niin minä se
tyttö näytän sen paikan prikulleen mistä sitä Saaraa
koeteltiin ja miten se sitten alkoi nauramaan...
pellavaista helmaansa ja sanoi silmää iskien että tule-
pas Paavo-Rukka käymään tuolla alkovissa niin minä se
tyttö näytän sen paikan prikulleen mistä sitä Saaraa
koeteltiin ja miten se sitten alkoi nauramaan...
....
Kommentit