Poissa tytöt tämän runopäivän,
erotan heistä idässä ohuen kultaisen häivän,
koissa aamun utuisen haamun.
Seitsemän viikkoa.
Muuten harmaa tuulinen kuiva ja nuiva taivas.
Hyvä päivä tänään siis, Huttusten vapaapäivä.
Jaksaisi vain tuulla.
Ilman aihetta tulee aiheettomia runoja.
Punon huolimatta siitä,
varsinkin kun ympärillä silmankantamattomiin
loputtomia jänkiä.
Aavoja tasaisia maita ja mantuja,
välissä hopeisia rantuja
sinisiä laajoja haavoja,
hiljaisia vesiä,
autioilla rannoilla kiriseviä pesiä,
willien lintujen lentojen lekuttavain siipien alla.
Sovittelen länkiä.
Lähden hakemaan vettä kahdella ämpärillä,
pian astelen vaalean jäkälän rahisevia sänkiä.
Tyyntä on pienellä lahdella
ja tumma lintu.
Pyydän lupaa uuteen veteen.
Kuikka huikkaa, kuittaa mulle myönnön,
kääntyy veden sisään, alkaa uuden kalan pyynnön.
Kastan ämpärit märkään veteen, nostan, käännyn,
heti näännyn kun katson ylös eteen.
Kommentit