Yksinäinen onneton poro tien varressa.
Sarvissa harmaa - riekaleinen nukka,
katse arka, parta ruokkoamaton sekä tukka.
On kravatilla kuristettu ainakin hukka.
Se on varmaa.
Takakoivessa repaleinen paikattu villasukka.
Liivi juopon napissa, veritahroja puvun takissa.
Ylläns' tiiviissä parvissa hulluna hirisevä räkkä,
mäkäräin suomuksi kuorruttama täkkä.
Muuten jotenkin ponneton,
juro ja nuiva.
Tämä apea poro.
Kapean tien varressa.
Seisoo kuin ilman kytkyä parressa.
Toisessa koparassa keltainen kukka, pullero kullero.
Vaadinta vaatimaan menossa,
naimaehtoja laatimaan itselleen siis on tämä epeli.
Siistiytyy matkalla vuolaassa enossa.
Ei kaikki oudot kulkijat äkkääkkään räkkää,
se pian on loppu ja joutuu kiivas rykimäaika.
Kirkastuu silmä, höröttyy korva, vilkastuu koppu
kun alkaa hoppu ja palo mielessä kytemään,
hirveessä kiimassa viikkoja rypemään hirvas yltyy,
tuskinpa muutamasta vuonelosta kyltyy.
Jahka nahka sarvissa pykimään ryhtyy
yhtyy kunteus rykimään, nousemaan selkään.
Ei silloin se ketään pelkää.
Kommentit