Joki iätön lipuu ohitse.
Ei vielä näy häntäpäätä, kaksi yötä olen vartonut.
Odottaa kai parempaa säätä;
Odotettawissaan sitä on luvattu oiwallisen runsaasti.
Valuu muuten tyvenenä lavea kymi,
mutta kohtaa sitten eräässä polvessa,
yhden jyleän, sileän pulterikiven.
Pyöreän pyylevän.
Hyöräyttää rinnustan ensin kohti,
wiime hetkellä hieman väistää.
Wyöräyttää ätäkän ärjyn äyrästä päin.
Paluuhyöky tempaisee mukaansa kaksi hiekanmurusta,
Sirun ja Rikaman, mutta karkuuttaa ne
märästä sylistään pohjaan arkuuttaan.
Toinen katinkulta, toinen vain pelkkä tavallinen kulta.
Siellä ne odottavat seuraavan kymmentuhatta vuotta
lapiota ja vaskoolia,
vaik'eivät ole niistä koskaan kuuleetkaan.
Kun kohdalle osuu uoman syvenevä juuma,
uuman kavetessa.
Siihen pyöräyttää pienen pyörteen.
Loivaa alamäkeä soluu virta täysin tietämättömänä,
että ruuoan hinta uhkaa nousta maailmalla
nälkäisten ulottumattomiin.
Harakan penikat rätisee tyristin hylkäämästä
käytetystä makkaraperuna-annoksesta,
kurkkusalaatilla, sinapilla ja ketsupilla.
Kommentit