Astun puotiin, suojaan sateelta etten kastu,
keskelle draamaa joka eräälle leskelle
sattunut vuomassa oli juuri kun lompolon ahteella
juomassa lipistä vettä tämä ja samalla pisulla.
Kuuntelen korvalla visulla.
Puodissa pööniä juotiin ja ouvolle heti tuotiin,
alettiin muuatta otsoa yhdessä ruotiin,
manattiin kouvolle, suututtiin.
Puututtiin välillä muotiin ja kauhunäytelmää luotiin.
Kävi täysillä silmä ja suu ja kieli.
Se mullekkin vieraalle suotiin.
Kovin vilkas oli kaikilla mieli.
Oli kouvosta neuvoa käyty,
veikkaa lyöty ja nahkaa jo myöty
korjattu talteen hyöty elossa juoksevan kontion,
jossakin perällä aihkisompion.
Siellä sen,
lompolon toisella rannalla sannalla,
nähnyt hame korvissa tuo hentoinen leski.
Joka pisulla kykkii, huitelee risulla räkkää
ja äkkiä otuksen äkkää.
Kuinka karhu yllänsä karvainen peski,
pyörien kyörien hyörien, köyryssä vyöryen,
töyrien päällä ja alla,
perässä myyrien kyyrien, kyyryssä möyrien röyrien,
möyhien pöyhien, einestä etsii ja tonkii.
Tippuu lippi ja lirahtaa jängälle hätäinen tippa
kun oijustaa konnulleen aikuinen likka.
Sydäntä lyöden,
mielessään nahkaa jo myöden.
Kommentit