Olen tässä tunnin odottanut,
että tulisit Aurinko huutoetäisyydelle...
...kadottanut sinut väliin pilveen, kokonaan hukannut.
No sekös murheen humeettiin pukannut.
Saattanut ylleni kapean ilmeen,
jyleän apean.
Manannut olen sanan muutaman wahvan ja ylevän,
hyvin rapean. Noille pilville.
Kun hyppivät Pahkeiset silmille.
Syvin sävyin - voimalla lukuisten hevoin hävyin.
Neuvonut pilviä hiiteen,
suuntaan ainakin yhteen, kolmeen ja viiteen.
Mutta siinähän Sinä - minä tässä, maan matonen.
Suden riepu - hukka rukka, etkö tunne?
Toin sinulle palan leipää kera voin,
sokeria ja kahvia on tuossa askissa joka on pahvia.
Koita niillä nyt matkallas' pärjätä
ja päivämme säteilläs' värjätä.
Ensi kesänä taas tässä pahtaan luona sinua vahtaan
ja jahtaan, matkaeväitä sinulle rahtaan.
Hyttysiä lahtaan ja liiskaan poskelle,
koivun vesalla piiskaan, nahkaan levitän myrkkytahtaan.
Kuni lähdet, menen koskelle ja pesen pois.
Palataan asiaan Aurinko!
Kommentit