1308942.jpg
1688005.jpg
1308941.jpg

Runon pienen lähdön eellä lentoon punon.

Tämän oudon lumon,
minttuteellä siirrän hentoon, autereiseen helmaan;
ilmaan piirrän tunteen loimottavan kulon.
Poutapilven kahden lomaan,
somaan untuvaiseen syliin rentoon,
sanat nurinniskoin kumoon.

Siivet avaan, auki taitan, sanat sisälläni tavaan,
järjestykseen soimaan laitan,
saatan merkitykset voimaan.

Yli olan heitän onnen tolan.
Matkaan hyppään,
kukan nyppään sekaan sanaryppään.

Täyttymyksen sulon tulon, kera humeetissa jalon palon,
sammuttelen sadeveellä suuren enon penkereellä.

Siinä. Ennen menoo mäkeen, ennen loppusäkeen.
Hyvittelen wanhaa enoo. Suurta virtaa Tenoo.

Näen yli mäen kallaan,
paikan missä tunturia pian tallaan.

Sinne salon nostan, viirin hienon ostan.
Lepattamaan piiriin kaiken taivaan.

AUOSOTA.gif