Pysähdyn risahdukseen.
Käännän kasvot länteen,
aistin tutun kihelmöivän enteen,
jännitän ma jokahisen jänteen,
hiivin ylle jyrkänteen
ja kurkkaan.
Istuu hehkeä naaras,
syöden yksinäistä purkkaa kallaan alla nurmikolla yksin.
Lähtenyt kai retkeilylle. Vähän pukenut on ylle.
ja nyt ei niitäkään, lepäävät mytyssä rytyssä
mättäällä rimpsut, rampsut, lytyssä liivit ja kaatiot.
Pyöreä on. Herkullinen. Pehmeät lantion kaaviot.
Ja se yksi mätäs, kirvelee silmiä kuin nuotion savu.
Hetkessä olen jähmeä.
Se joku varhaispuberteetti tai mikä lie?
Se vielä vajaa mies ennen rippiä ja pappia. Siltä nyt tuntuu.
Tunnen tuulen hipaisevan kosketuksen huuleen,
tuovan mielen eteen herkullisen heteen, ihanaisen,
hukkuneena hunajaiseen meteen.
Näen jostain suden astelevan kohti,
viereen kipaisevan, haituvaisen kielen eestä sipaisevan.
Kostean kielen lipaisevan, lisää kastelevan.
Korpin ronkun kuulen, luulen äänen
jonkun vaaran takaa tuulen tuovan.
Asettelen huovan, istun, ajattelen.
Sitten kuvittelen.
Kommentit