Se näytti niin ihanalta kesäaamulta.
Tassuttelin mittarille,
näytti pakkasta.
Katsoin peilistä eilistä.
Ainoaa muistoa täydestä seilistä.
Ei vilaustakaan siitä hehkeestä heilistä;
näytin kurjalta haamulta.
Naama harmaalta kattopaanulta,
olin maannut paljaalla raanulla.
Nukahtanut kesken kiihkeimmän leikin,
kukahtanut, tuskin sanaakaan pukahtunut,
silannut elävän lesken meikin,
lisää vain tilannut, pilannut retken
hilannut hetken hetkeksi kattoon
antanut iloa illan rattoon
sitten uupunut mattoon.
Katson yhä peilistä eilistä, nyt on jo pyhä.
Kasvoistani saisi Karjalaistenpiirakkamuotin.
Tuskinpa mansikkamaaltakaan häädettäisiin pois.
Emät peittäsivät lastensa silmät käden suomaan huomaan.
Romukaupan ikkunaan jouduttaisiin laittamaan kaihtimet
joita vasten nähtäisiin varjojen liittyvän yhteen.
Pitäkööt muut hauskaa. Minä olen vain iloinen.
Minä juon nyt vettä.
Kommentit