SUSi iNiMiSEKSi JA iNiMiNEN SUDEKSi 20. Luku
1265430.jpg

"Pistäkääpä vauhtia  hukat siihen hommaan ja
selviytykää tuonne jänkään! Me lähdemme jo
Rudolfin kanssa  tuohon tievan päälle passiin,
mikään ei siirrä hiukomista paremmin syrjään
kuin nuotiotulen loisteessa kypsytetty hanhi."

"E-eikös se ole kielletty ampumasta tahi ylipäätänsäkin
metsästämästä ja metsästys ylipäänsä keväällä?" epä-
röi Rudolf.

"Kielletty on,  kielletty kohta kaikki,  näillä näkymin
piakkoin syöminenkin jos tätä rataa jatkavat."  vas-
tasi Riđhhu-Eđeléi ja käänsi nokkansa vastatuuleen,
tuulen alle siis  ja  läksi tuliluikku  olalla lampsimaan
tievan lakea kohti. Rudolf verkalleen peräkanassa.

Varovasti he lähestyivät vitelikköistä lakea, kyyryssä
ja hiljaa,  loppumatkan kosteassa  varvikossa mataen
erään kiven kupeeseen, sen huomaan.

1475249.jpg

Metsähanhi parttio huilasi pitkän  matkan taitettuaan
miestä upottavalla nevalla, vain vartijan kaula, peris-
koopin tapaan oli tarkailemassa uhkia.  Mutta autuaan
tietämättöminä siitä että niistä joku onnellinen taikka
parikin saattaisi piankin killua vartaassa liekkien yllä.

Ammattilaiset olivat levittäytyneet kaukana hanhien
tuulen puolella laajaan puolikaareen,  niin kuin susilla
onkin tapana  ja läksivät nyt  vauhdilla jolkuttamaan
kohti tievaa ja hanhia kohti.

Isommin  hoputtamatta,  mutta varoitusääniä antaen
vartija hoputti  parvensa varuilleen  ja samassapa jo
hätäisimmät läksivät siivet raskaasti läpsytellen viuh-
tomaan tievan suuntaan.  Myötätuuleen, kuten wanha
šamaanin ketku Riđhhu-Eđeléi oli suunnitellutkin.

Kun partti tuli hollille, Riđhhu-Eđeléi rojautti yhden
Hannun alas ja kokematon Rudolfkin  yhdeltä viotti
siipispankkoa sohlollaan sen verran  että Ajuni kävi
otuksen noutamassa ja kiikutti sen hampaissaan uk-
kojen tykö.

Hanhiparvi haistatti pitkät paskat moiselle teuras-
tukselle ja läksi  kaartaamaan  koilliseen suuntaan,
rauhallisemmille tanhuville.

1475249.jpg

Pian oli  teurashommat loppuun  saatettu ja hanhipari
killui vartaissa janoisten liekkien nuoleskeltavana.
Sudet lojuivat joutenoloisen näköisinä, huuliaan mais-
tellen yhä,  makoisten makupalojen jälkeen.  Monissa
piireissä hanhen maksat olisivat päätyneet parempiin
suihin,  mutta tässä  korkean henkisen  tason leirissä
mokomalla nippeliasialla ei ollut suurtakaan arvoa.

1475249.jpg

Jälleen tutut rutiinit Riđhhu-Eđeléiltä kun kaikki
taloustyö oli saatettu loppuun ja oli raukean het-
ken aika, kuluttaa olevaista ja pitää yllä tulta.

Ukko aloitti:
"Niin, siitä piti minun esille ottaman,  nimittäin että
kun tuli viimeksi puhuttua siitä kuolemasta, niin jos
sitten nyt jumalista jotain muististani kaivelisin.

Hyvä on sinun tästäkin  asiasta jonkunlainen  tola pitää,
sillä kaikenkarvaisia saarnamiehiä  ja -naisia liikkuu pit-
maailmaa,  kääntämässä ja  vääntämässä  oman  mesta-
rinsa ja luojansa,  jumalansa palvelijaksi.  Tietty - mak-
sua vastaan. Niin lähes aina.

Saadaksesi jumalan sinun on  jotain maksettava tai
jostakin luovuttava. Hyvä on kuitenkin miettiä ensin,
kannattaako  luottaa niihin ihmisiin,  jotka kovin var-
masti tietävät, mitä Jumala heidän tahtoo tekevän?
Olen huomannut Jumalan  aina yhtyvän  heidän omiin
toiveisiinsa.

1475249.jpg

Perustavan laatuisessa  šamanismissa,  muinaisessa
šamaanitiedossa, siis siinä alkuperäisimmässä, ei ol-
lut varsinaisia  jumalia.  Oli kyllä joku,  jonka arvel-
tiin luoneen tämän  maan ja kaiken elollisen.  Mutta
vain arveltiin, ounasteltiin sitä.

Vasta aikojen saatossa luoja personoitui,  sille annettin
nimi, samalla tavoin kuin alettiin erotella perheen ja su-
vun jäseniä kuvailemalla heidän yksityiskohtiaan.

Inimisten harvalukuisuudesta  johtuen nimikirjo oli
valtaisa, kuten sen vielä nykyisinkin voi todeta.
Jokaisesta oma nimensä paras. Perheiden yhdisty-
essä heimoiksi ja kansoiksi vasta alkoivat jumalten
nimet yhtenäistyä.  Siperian  kansoilla Num,  intiaa-
neilla Manitu  tai Wakan-Tanka esim.  Suomalaisilla
Ukko Ylijumala, saamelaisilla Ahku jne.
Niitä riittäisi kai moneksi viikoksi luettella.

Kaikissa tapauksissa kuitenkin kyse yhdestä ja samasta,
luojasta.  Inimisellä ei ole  oikeastaan muuta vaintoehtoa
kuin kuvitella jollekkin abstraktille jotenkin inimismäiset
piirteet että sitä asiaa voi viedä eteenpäin.

Tyhjää on huono myydä tai markkinoida,
jos sen sanoo nykytermein.

1475249.jpg

Taolaisuus tekee tässä asiassa poikkeuksen, siinä
näkökulma  vaihdetaan radikaalisti,  uudella tapaa
ns. länsimaiseen ajattelufilosofiaan nähden.

On tunnettu taolainen  näkemys tyhjästä,  joka onkin
kaikkein arvokkain ominaisuus ja joka olisi löydettävä.

"Saviruukun, arvottomasta savesta laadittu kuori,
ympärys, muodostaa tyhjän tilan,  niinpä arvotto-
mastakin tulee arvokas sen tyhjän tilan takia."

Niinpä niin,  aikojen saatossa,  inimisen humeetti on
pyörtänyt  esiin mitä  erikoisimpia jumalia,  hyviä ja
pahoja, aina tarpeidensa mukaan.  Suurimpana syy-
nä heikko itsetunto, vallanhimo, kovinkin inhimilliset
piirteet ja tarpeet.

Tietämättömyys on ollut suurin jumalten luoja.

1475249.jpg

Ja jos oli jumalille käyttöä, niin oli niiden
vastapainollekkin, paholaisellekkin.

Paholanen on puhtaasti alkukristillistä alkuperää
oleva keksintö  siinä merkityksessä  kuin me sen
tunnemme.  Se kehitettiin ja jalostettiin jo alku-
seurakuntien aikana ja varhaisemmissa kirkollis-
kokouksissa.  Etupäässä vain nöyryyden ja pelon
aikaansaamiseksi sekä pappien ja saarnamiesten
käsikassaraksi tyhmempien varalle.

Tämä asia on helposti  ymmärrettävissä  kun miettii
vähänkin mustakaapujen väitteiden ristiriitaisuuksia
kaikkivoipaisen jumalansa ominaisuuksista.

Jumala  joka on rakkauden  ja vihan  hengellistymä,
samoin kuin  oikeuden ja vääryyden,  kaikki voipa ja
kaikkitietävä,  salliikin inimisiä  vaivaavan paholaisen
kuljeskella ja vaellella ympäriinsä pitkinpoikin risti-
kuntaa sekä suo sille  mahdollisuuden houkutella al-
variinsa inimisen kiusauksiin.

Niinpä paholainen on täyttä pötyö tältä pohjalta
ja sinällään heitettävissä romukoppaan.

Šamaani tänä päivänä kenties saattaa järjestää
paholaisen tuhoamisriitin tahi –seremonian. Siinä
samalla roviolla menevät perkeleet ja saatanat.

HEH, käytännössä se tarkoittaa asian selvittämistä
perin juurin, ei sen kummempaa. Kutsuupa sikä kukin
millä nimellä tahansa sitten haluaa.

1475249.jpg

Onko sinulla Rudolf minkäänlainen käsitys pyhästä,
pyhyydestä?  Mikä on pyhä?  Ja miksi joku asia tai
esine on pyhä?

Pyhä on  korkeimman  asteen kunnioitusta.  Tietäjälle
luonto on pyhä,  maailmankaikkeus on pyhä ja iniminen
on pyhä. Ennen kaikkea inimiselämä on pyhä, no tietyin
edellytyksin ehkä.

Mutta siinä šamaanin  erilaisuus käy  ilmi että hän
pystyy  ja myös  edesauttaa  vaikuttamaan  siihen
että pahat, pyhiä asioita rikkovat sekä loukkaavat
ihmiset siirretään syrjään.

Kummallista kyllä, tietäjät ovat kautta aikojen tienneet,
että mikään eläin ei koskaan ole tarkoituksellisesti paha
samalla lailla kuin ihminen. Tietäjä ei ole niin  sosiaalinen
kuin nykyinen käytäntömme edellyttäisi.

Hänen esimerkkinään ja oppinaan on tässä asiassa
luonnon kiertokulku. Siis hänen tavoitteenaan ei ole
luonnonlakien muuttaminen. Toisin kuin useamman.

1475249.jpg

On syytä muistaa myös,  että šamaanit  eivät osallistu
heimon jäsenten tuomitsemiseen, vaikkakin voivat olla
apuna tutkimuksissa  ja mahdollista  syyllistä  etsittä-
essä. Hänen tehtävä, elämän säilyttäminen,  avustami-
nen perimän siirtämisessä muiden apuna on etusijalla.

Siis tietäjän rooli ei  missään tapauksessa
ole vähäteltävä, päinvastoin. Siksi se onkin
hoidettava huolella ilman omaa henkilökoh-
taista kunnianhimoa.

1475249.jpg

Pyhät paikat  muotoutuvat  enimmäkseen jonkin jo
aiemmin sattuneen tapahtuman  johdosta. Esimer-
kiksi hyvän metsästys- tai kalastuspaikan takia.
Ruuan ja  sitä kautta  elämälle  hyvin tärkeän hyö-
dykkeen helpompaa saatavuutta on syytä kunnioit-
taa ja/tai pyhittää.

Soveliasta on myös merkitä se paikka, ei omistusoikeuden
merkiksi,  vaan jotta muutkin,  ehkäpä nälkäiset,  löytävät
helpommin  saaliin.  On huomattava  että sen  ajan  eläjille
merkittäviä  paikkoja olivat myös  sateen- ja tuulensuojat.
Tuli- ja tähystyspaikat (viestitys) jne.

Meidän  aikamme ihmiselle  pyhäpaikka muotoutuu
helposti pubista tai telkkarin edessä sijaitsevasta
nojatuolista.

Joku pyhittää saunansa, joku keittiönsä, työhuoneensa.
Ajateltavaa siis riittää… kuin myös pyhittämistä.

1475249.jpg

Poppamiehiin, tietäjiin,  liitetään aivan yleisesti henkiä
ja henkiyhteyksiä. Sen - ovatko yhteydet "kunnossa",
jokainen tulkitkoon niitä itse omassa mielessään.

Venäjän kielen pappia merkitsevä pop (genetiivi popá)
on poppa-asuisena lainautunut meillä  uudelleen ja täl-
löin varsin epä-kristilliseen merkitykseen. Heh.
Poppa merkitseekin noitaa, tietäjää, parantajaa,  joka
yleiskielessä  on tunnettu  myöskin  yhdyssanan  osana
(poppamies, poppakonsti).

No joskus näinkin päin. Yleisesti ottaen "poppamiestä"
käytetään nykyään kuitenkin enemmän humoristisessa
ja jopa vähättelevässäkin merkityksessä  kuin mitä se
itse asiassa on. Usein intiaanien kulttuureista puhutta-
essa varsinkin, silkkaa tietämättömyyttään.

1475249.jpg

Henkien palvonta liittyy läheisesti jo kuolleisiin
sukulaisiin,  omiin vanhempiin ja sisaruksiin, su-
kuun siis ja lisäksi heimon merkkihenkilöihin.

Omalla tavalla he ovat  ehkä eläessään olleet taitavia
jossakin asiassa, pyyntimiehiä,  lapsentekijöitä, sotu-
reita, verkontekijöitä jne.
Muinaisina aikoinakin oli lukuisia  erialan taitureita ja
osaajia. Heimossa läheskään kaikki eivät olleet moni-
taitureita, pikemminkin yhden asian mestareita.
Heidän hengiltään siis pyydettiin apua ja suojelusta.

Jo siihen aikaan ajattelu  kulki niillä raiteilla,  että ihmisen
henki (hengitys) siirtyy kuoleman sattuessa johonkin muu-
hun paikkaan. Tuonpuoleiseen, sellaiseen paikkaan josta ei
tiedetä mitään, josta kukaan ei ole palannut kertomaan.

Aivan ymmärrettävä johtopäätös oli siis, että hengillä
oli jossakin paremmat oltavat kuin maan päällä vilussa
ja nälässä.  Siksi heitä ei nähty  enää kuoleman ja ruu-
miin tuhoutumisen jälkeen.

Muinaisina  aikoina ei  puhuttu  paratiiseista ja taivaista,
ei tuonelasta, ei helvetistä.  Kaikki nuo  ovat myöhäisem-
piä keksintöjä  antiikin ajoilta  sekä  kristinuskon väsää-
miä houkuttimia sekä variksenpelättimiä meille syntisille
pakanoille.

1475249.jpg

Jo herra Einstein todisteli suhteellisuusteoriallaan,
että energia  on häviämätön, sitä ei voi hävittää, se
vaan muuttaa muotoaan.
Nykyajan tiede taas on  todistanut jo  aikaa sitten,
että aivojen toiminta,  ajatustoiminta on mitattavaa
sähköistä energiaa ja näin ollen kuollessa tuo ener-
gia vapautuu  kun kemiallisen  reaktion edellyttämä
hapensaanti aivoihin ehtyy.

Energia, äly, sielu, siis muuttaa juuri kuolemantapauksessa
muotoaan johonkin vielä nykyisin tuntemattomaan muotoon.

Tätä prosessia ovat kaikenkarvaiset nikkarit ja näkijät
saaneet arvuutella jo yhdeksisenkymmentä vuotta.
Tuloksia ei ole tullut sen kummempia,  kuin vanhan ajan
tietäjien ikivanhat johtopäätöksetkään.

Wielä tänäkin päivänä tuota  energian uutta tilaa voi
sanoa kuka tahansa miksi tahansa, vaikkapa vesisaa-
viksi tahi  roskapussiksi  ja on niin  sanoessaan yhtä-
oikessa kuin muutkin viisaat.

1475249.jpg

Uskonnollis-hurmoksellisen  matkan kemiallisin keinoin
tuonpuoleiseen tehneet huijarit ovat vuosisatojen saa-
tossa ehtineet väsätä ihmisten  kiusaksi ja pelotteeksi
toinen toistaankin  hurjempia kertomuksia  ja tarinoita
muka toisesta elämästä.

Omat koirat ovat  purreet myös suuren tietäjään,
mustakapujen Moosekseen.  Raamatun Mooses oli
tajuntaa laajentavien aineiden vaikutuksen alaise-
na, kun jumala puhui hänelle Siinai-vuorella.

Näin väittää israelilainen tutkija, kognitiivisen psykologian
professori Benny Shanon.   Hänen mukaansa psykedeelis-
ten huumeiden käyttö uskonnollisisten riittien yhteydessä
oli yleistä.

Esimerkiksi Amazonin alueen  uskonnollisissa rituaaleissa
nautittuaan ayahuascaa - voimakasta  psyykeen vaikutta-
vaa kasvia. Sen psykedeelisiä vaikutuksia voi hyvin verra-
ta Raamatussa usein  mainitun akasiapuun  kaarnan vaiku-
tuksiin.

1475249.jpg

Henkiä on syntynyt  myös luonnon toimesta,  ilmiöistä
ja eläimistä. Intiaanien suullisissa eepoksissa, samoin
kuin Siperian metsästäjäkansojen keskuudessa onkin
monenlaisia tarinoita luonnonhengistä  ja pyhityksistä.
Samoin tietysti koko maapallonkin mittakaavassa.

Yhteistä on,  että on olemassa  joku Suuri  Henki ja
sitten sen apulaisia tai kollegoja.  Suomalaisessakin
mytologiassa niitä on melkoinen liuta.
Ne jotka säästyivät mustakaapujen pahoinpitelystä.

Erilaiset tontut, peikot, menninkäiset,  keijut ja  haltiat
ovat löytäneet paikkansa lähes  kaikkien kansojen mys-
tiikassa ja sitten sekoittuneet niin kirjavaksi sekamels-
kaksi, että jokaisesta otuksesta  yksin saisi hienon eril-
lisen tutkielman.

Kauppiaat ja romumaakarit tämän ihmisten
rakkauden ja tarpeen kaikkeen em. otusten
haalimiseen ovat kyllä jo ihan riittävän hyvin
hoksanneet.

1475249.jpg

Henkiin voi uskoa kukin tavallaan, nykypäivänäkin.
Kyllä se  loogisuudellaan päihittää  minkä tahansa
huuhaa-uskonnon.

Itseasiassahan se kuitenkin  tarkoittaa vain pyhien ja
henkien, henkisten asioiden, arvostamista ja kunnioit-
tamista. Ja mikä tärkeintä, nehän eivät ole keksittyjä
vaan kovin hyvin kongreettisia,  sukulaiset,  isät, äidit,
ukit, mummit, ukkoset, salamat, vedet, taivaat, kasvit
eläimet ja metsät.

Kenenkään ei tarvitse erikseen todistaa, että
ne ovat olleet tai ovat edelleenkin olemassa.

Tämmöistä on šamaanin henkinen käsitys,  erittäin
selkeää ja  johdonmukaista,  helppotajuista  asiaa,
josta ei voi oikein edes kiistellä. Ellei sitten tee ai-
van tikusta  asiaa.  Jo vain tällaista  polkua  kelpaa
kävellä. Täyttä vauhtia."

1475249.jpg

Ani-Opoi siis  elää ja  näyttääpä Rudolfkin  elävän yhä.
Jos kerran Ukko ylijumala suo, niin miksei siis Riđhhu-
Eđeléikin,  joten taas seuraa,  hyvin erikoista  jatkoa
tästä eteenpäin tällä osastolla.
AUOSOTA.gif
Warhemmat osat löytyvät tuosta OIKEALTA! >>>>