Palasin jängästä väsynä kammille,
pitkältä retkeltä sateessa lammille,
likomärkänä tiskirättinä,
mutta onnestani minä niin nättinä,
pääsinhän vihdoinkin ämmästä.
Pian silmissä hirveä näkymä
ja mieleni risana räsynä.
Koko maallinen majani lättinä.
Resuiset ryysyni nyysitty!
Revitty tuhannen pillun päreiksi pihalle.
Se sai selkäni kylmiksi väreiksi,
kihisevän nahkani kananlihalle.
Mieleni antautui suurelle vihalle.
Se sieluuni syvälle rantautui.
kai uloskin sitten jo kantautui.
Hopulla järkeni sumeni - rynnisti kuivaksi näreeksi.
Kuni lopulla kiihdytin itseni äreeksi,
sohloni latasin järeeksi,
ammuin ovenkin kiukussa tohjoksi sohjoksi.
Räydyin ja täydyin.
Siinä minä itkua kurkusta ryystin
ja hermostuin moiseen pilaan tyystin,
puukolla puista jalkaani jyystin.
Nokkaani niistin, paikkoja siistin,
siipiä perässäni viistin.
Päreitä muutaman pölkystä liistin
näkemäni kiistin ja totuuden itseltä riistin
Ei jäljellä yhtään mitään, ei ainutta ehjää.
Pelkkää tyhjää tyhjää.
Vain hatarat jäljet itään. Katalat.
Matalan roiston, paskan jätkän, lyhyen tumman pätkän,
sen Kuoppelvarren riutta-kätkän.
Kommentit