Joskus aamuyöllä, varmaan warhan,
aamunkajon alkupuolla,
unen suoja hätkähtää; keskeytyvi valveuni:
Liikahtiko tuolla huoma? Hourinko ma wanha kuoma?
Niinkö näin ma harhan?
Tuhahtaa, meinaa melkein nukahtaa.
Pohtii hetken, tekee menneisyyteen retken.
Kuni kiepsahtaa - Hiisi vieköön, tuolla!
Katsoo lasin läpi kailottavaa kurkitokkaa,
joka toisillensa pokkaa kevätsuolla,
tanssii pitkin lumiranssii, hullun lailla.
Mieltä sekä järkee vailla tämä sakki taitaa olla?
Näyttää että sekaisin on tyystin polla!
Sekopäis'nä,
ympäriinsä halkolanssii siipisakki tanssii.
Siivet kuuraa riipii, joku Uotista kai tuuraa.
Joku Kelaa pelaa.
Ilman wiinaa piisaa tätä rynnistävää kiimaa
autereisen huurun lomaan.
Jokahinen kurkiherra kiihkoissansa etsii omaa somaa.
Yllään aurinkoinen harsoterhen.
Yltyy verkallensa, pikkuhiljaa aamunkoitto.
hiipuu vähitellen mutkakaulain soitto.
Pian jatkaa sieppari jo työtä - huomenlaulun myötä.
Painajaisii nappaa, pisaroiksi pakkaa,
verkkoonsa ne lappaa.
Auringolle kultaiselle antaa.
Ripottelee sikin, sokin, pitkin, poikin taivaanrantaa.
Kommentit