Taviokuurna se onkin vasta eksoottisen näköinen epeli.
Sitä hopusti katsoessaan saattaa helposti
erehtyä luulemaan vaikka G. Pula-ahoksi.
Niin erikoisia asentoja sillä on.
Se räpistelee Etelä-Suomessakin vaellusmatkoilla,
kun pohjoisesta loppuvat pöperöt eli pihlajanmarjat.
Joillekin pihjalanmarjat.
Taviokuurna on peippolinnuista suurimpia.
Hanakka syömään, tukevan tanakka roppi,
ja koiras ylen punakka.
Pyrstö on musta, pitkä ja haarainen.
Sillä on jykevä siemensyöjän nokka,
tummanharmaissa siivissä valkoiset Adidas-raidat.
Koiraan keula ja roppi ovat punertavan kukertavat,
naaraan oliivinvihreän vihreät.
Taviokuurnalle kielentutkijat eivät ole löytäneet mitään
kunniallista selitystä, nimi ei ilmeisesti tarkoita mitään.
Toisaalta - ellei sitten unkarinkielen tavasz - kevät,
liity siihen, koska taviokuurnat tulevat ihmisten ilmoille
juuri keväällä. Sehän on vaelluslintu ja Suomessa
levinneisyytensä länsilaidalla.
Kun ei ole luotettavia lähteitä Länsi-Siperialaisten
kansojen kielistä joista voisi tuota tavio-sanaa hakea
se kyllä jää nyt tällä erää sitten selvittämättä.
Olen pahoillani.
Kuurna sen sijaan on kouru, ränni, ura, uurre, vako.
Monien mutkien kautta Indoeurooppalaisen kanta-
kielen sanavartalosta, guer - raskas.
Siis lainasana meille sekin.
Hyvällä sydämellä kuurnan voisi nähdä myös otuksen
nokan koukkuna. vrt. saksan Hakengimpel
(Haken = koukku)
Kuurna on myös paikannimi; Kuurnankoski Pielisjoessa
~~~~~~~~~~
M. Agricola tarkoittaa kuurnaamisella siilaamista.
Siitä voisi kyllä johtaa niin että, kun tilhet pitävät
pihlajanmarjan maltoa herkkunaan, niin taviokuurnalle,
jolla on pitkä suolisto, herkkua ovat pihlajan siemenet,
jotka se ikään kuin koukkunokallaan siilaa, kuurnaa
kitaansa. Elikkä nimen loppuosa tulisi ruokailutavasta.
~~~~~~~~~~
Taviokuurna on pohjoissaameksi: Stálobeibboš,
Inarinsaameksi: paaccâhlodde ja Luulajansaameksi:
báhtsaktsihtse, joten sieltäkään ei selitystä irtoa.
Tässä iloksi niille jotka eivät ehtineet cameraa kaivaa!
Pukkaa Hukka-juttu tutullesi
....
....
Sitä hopusti katsoessaan saattaa helposti
erehtyä luulemaan vaikka G. Pula-ahoksi.
Niin erikoisia asentoja sillä on.
Se räpistelee Etelä-Suomessakin vaellusmatkoilla,
kun pohjoisesta loppuvat pöperöt eli pihlajanmarjat.
Joillekin pihjalanmarjat.
Taviokuurna on peippolinnuista suurimpia.
Hanakka syömään, tukevan tanakka roppi,
ja koiras ylen punakka.
Pyrstö on musta, pitkä ja haarainen.
Sillä on jykevä siemensyöjän nokka,
tummanharmaissa siivissä valkoiset Adidas-raidat.
Koiraan keula ja roppi ovat punertavan kukertavat,
naaraan oliivinvihreän vihreät.
TÄYDENNYS 11:15
Epelin nimi aiheutti pari kysymystä.Taviokuurnalle kielentutkijat eivät ole löytäneet mitään
kunniallista selitystä, nimi ei ilmeisesti tarkoita mitään.
Toisaalta - ellei sitten unkarinkielen tavasz - kevät,
liity siihen, koska taviokuurnat tulevat ihmisten ilmoille
juuri keväällä. Sehän on vaelluslintu ja Suomessa
levinneisyytensä länsilaidalla.
Kun ei ole luotettavia lähteitä Länsi-Siperialaisten
kansojen kielistä joista voisi tuota tavio-sanaa hakea
se kyllä jää nyt tällä erää sitten selvittämättä.
Olen pahoillani.
Kuurna sen sijaan on kouru, ränni, ura, uurre, vako.
Monien mutkien kautta Indoeurooppalaisen kanta-
kielen sanavartalosta, guer - raskas.
Siis lainasana meille sekin.
Hyvällä sydämellä kuurnan voisi nähdä myös otuksen
nokan koukkuna. vrt. saksan Hakengimpel
(Haken = koukku)
Kuurna on myös paikannimi; Kuurnankoski Pielisjoessa
~~~~~~~~~~
M. Agricola tarkoittaa kuurnaamisella siilaamista.
Siitä voisi kyllä johtaa niin että, kun tilhet pitävät
pihlajanmarjan maltoa herkkunaan, niin taviokuurnalle,
jolla on pitkä suolisto, herkkua ovat pihlajan siemenet,
jotka se ikään kuin koukkunokallaan siilaa, kuurnaa
kitaansa. Elikkä nimen loppuosa tulisi ruokailutavasta.
~~~~~~~~~~
Taviokuurna on pohjoissaameksi: Stálobeibboš,
Inarinsaameksi: paaccâhlodde ja Luulajansaameksi:
báhtsaktsihtse, joten sieltäkään ei selitystä irtoa.
Tässä iloksi niille jotka eivät ehtineet cameraa kaivaa!
Pukkaa Hukka-juttu tutullesi
....
....
Kommentit